Apuvälineen tulee vastata käyttäjänsä yksilöllisiin tarpeisiin. Sen valinnassa tulee huomioida käyttäjän toimintakyky ja mitat, toimintaympäristö ja apuvälineen käyttötarkoitus (esim. onko se käytössä kokoaikaisesti vai ajoittain). Apuvälineen valinnassa tulee kiinnittää huomiota myös sen tosiasialliseen toimivuuteen eli edistääkö se arjessa selviytymistä siinä, mitä varten se on hankittu. Se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Apuvälineen valinnassa tulee tarvittaessa huomioida myös omaisen ja avustajan tarpeet.
Apuvälineen tehtävänä on kompensoida toimintakyvyn alenemaa, joten selkäydinvammaisilla erityisesti liikkumisen apuvälineet ovat usein avainasemassa. Niillä voidaan mahdollistaa aktiivista toimijuutta eri rooleissa: puolisona, vanhempana, työntekijänä, harrastajana ja omien asioiden hoitajana.
Perusterveydenhuolto vastaa tavallisimmista liikunnan apuvälineistä, kuten manuaalipyörätuoleista, rollaattoreista, kyynärsauvoista ja kävelykepeistä. Erikoissairaanhoidosta taas hankitaan vaativammat apuvälineet, kuten kelauksen keventäjät, sähköpyörätuolit ja sähkömopot. Jotta apuvälineen voi saada, tarvitaan siihen yleensä lääkärin, toimintaterapeutin tai fysioterapeutin lausunto. Sitä varten tehdään yksilölliseen kokonaistilanteeseen perustuva apuvälinearvio.
Apuvälinearviossa kannattaa itsekin olla aktiivinen ja tuoda esiin niitä näkökulmia, jotka ovat oleellisia: mihin käytän tätä apuvälinettä ja mitä vaatimuksia sille on, mikä on oma toimintakykyni (tarvitsenko pyörätuoliin esim. erityisselkänojan tai niskatuen) sekä millainen on se toimintaympäristö, jossa elän ja mitä vaatimuksia se tuo.
Onnistuneilla apuvälineratkaisuilla voidaan parhaimmillaan edistää toimijuutta kotona ja sen ulkopuolella, parantaa toimintakykyä, lisätä aktiivisuutta ja omasta kunnosta huolehtimista sekä vähentää ulkopuolisen avun ja palveluiden tarvetta. Pahimmillaan huono apuvälinevalinta taas voi aiheuttaa kipuja, hankaloittaa arjen sujumista, johtaa virheasentoihin tai viedä leikkauspöydälle. Valinnassa on tärkeää olla mukana apuvälinealan ammattilainen. Voit myös konsultoida vertaiskuntouttajaa tai pyörätuolin valmistajia oikeanlaisen apuvälineen valinnassa. Erilaisia apuvälineitä ja ratkaisuja kannattaa kokeilla ennen lopullista valintaa.
Sairaanhoitopiireillä, kunnilla ja kaupungeilla on monesti tiukat taloudelliset raamit ja sen myötä sopimukset tietyistä pyörätuoleista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sellaiseen on pakko tyytyä, jos se ei sovellu sinulle. Jos tarvitset jotain, mikä poikkeaa sopimuspyörätuolista, valmistaudu perustelemaan tarpeesi. Sinun tulee myös saada hyvät perustelut lääkäriltä tai fysioterapeutilta.
Kerro, mikä apuvälineessä on hankalaa ja mitä pitäisi olla toisin, jotta apuväline edistäisi arjessa toimimista, esim. pyörätuoli on niin painava, että kädet ja niska-hartiaseutu kipeytyvät sen kelaamisesta, pyörätuolin asento aiheuttaa selkäkipuja tai vaikeuttaa kelaamista, istuma-asento tai -tasapaino on huono. Kerro myös, mitä hyötyä oikeanlainen liikkumisen apuväline toisi, esim. kevyempi pyörätuoli tai apupyörä mahdollistaisi itsenäisen asioinnin ja harrastamisen kodin ulkopuolella, oikeankokoinen ja tukeva selkänoja vähentäisi kipulääkkeiden tarvetta, oikeanlainen istumatyyny vähentäisi painehaavoja jne.
Jos olet tyytymätön saamaasi apuvälineeseen etkä ole perusteluista huolimatta saanut sinulle sopivaa apuvälinettä, voit tehdä muistutuksen terveydenhuollon yksikköön tai kantelun oikeusasiamiehelle. Näissä voit vedota esim. YK:n vammaissopimuksen artikloihin 20 Henkilökohtainen liikkuminen, 25 Terveys ja 26 Kuntoutus.
Muista myös, että hyvän ergonomian ja apuvälineen sujuvan käyttämisen varmistamiseksi on tärkeää saada perehdytys apuvälineen käyttöön. Jos et saa sitä muuten, pyydä apuvälinekeskuksen henkilökuntaa tai fysioterapeuttia kertomaan, miten saamaasi apuvälinettä tulee käyttää, puhdistaa ja huoltaa. Myös käsittelytaitojen aktiivinen harjoittelu kannattaa.
Teksti: Alicia Perho, toiminnanjohtaja, Selkäydinvammaiset Akson ry