(lue alkuperäinen teksti Invalidiliiton sivuilta >>)

Kirjoittanut Riitta Saksanen Ti, 25.02.2020

Sote-uudistuksen valmistelun yhteydessä on mainio tilaisuus vahvistaa kuntoutuksen merkityksellisyyden huomioimista osana yksilöllistä hoitoketjua ja palvelukokonaisuutta. 

Suomessa on laadukasta kuntoutuksen osaamista. Tulee varmistaa, että se säilytetään ja että sitä käytetään täysimääräisesti kuntoutusta tarvitsevien ihmisten hyväksi. Erilaiset lait eivät saa rajoittaa palvelujen järjestämistä asiakkaan yksilöllisen tilanteen ja tarpeen mukaan.

Sosiaali- ja terveysministeriön asettama kuntoutuskomitea jätti mietintönsä syksyllä 2017, nyt on aika toimenpiteille. Sitä käytetään täysimääräisesti kuntoutusta tarvitsevien ihmisten hyväksi. Erilaiset lait eivät saa rajoittaa palvelujen järjestämistä asiakkaan yksilöllisen tilanteen ja tarpeen mukaan. Sosiaali- ja terveysministeriön asettama kuntoutuskomitea jätti mietintönsä syksyllä 2017, nyt on aika toimenpiteille.

Toimintakyky ja koko elämä voi yhtäkkiä muuttua tapahtuneen vammautumisen vuoksi tai toimintakyky heiketä pitkäaikaisen sairauden edetessä. Elämää uudestaan rakentaessa riittävien palveluiden ohella keskeiseksi nousee asianmukainen, tavoitteellinen lääkinnällinen kuntoutus ja toimintakykyä tukevat apuvälineet.

Kuntoutus on raakaa työtä vaikeavammaiselle tai pitkäaikaisesti sairaalle ihmiselle, jotta hän pärjää arjessaan. Vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen tehtävä ja tavoite on edistää ja ylläpitää vammaisten ihmisten toimintakykyä. Kyseessä ei ole vapaaehtoinen valinta vaan välttämättömyys. Yksilöllinen toimintakyky, elämäntilanne sekä tavoitteet ohjavavat kuntoutuksen toteuttamista ja vaikuttavuutta.

Toimintakyvyn edistäminen ja ylläpito edellyttää jatkuvia kuntoutustoimia 

YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien yleissopimuksessa säädetään kuntoutuksesta sekä apuvälineistä. Sopimuksen velvoittavuus on tärkeä tuntea, kun tehdään kuntoutuspäätöksiä.   Kuntoutusta koskee artikla 26 edellyttäen sopimusosapuolilta toimia vammaisten henkilöiden itsenäisyyden, psyko-sosiaalisen toiminta- ja työkyvyn sekä osallisuuden ja osallistumisen mahdollisuuksien saavuttamisen tukemiseksi kaikilla elämän osa-alueilla sekä edistetään kuntoutukseen liittyvien apuvälineiden saatavuutta, tuntemusta ja käyttöä.

Sairauden tai vamman akuuttihoidon yhteydessä tulee kuntoutustarpeen tulla aina arvioitavaksi osana kiinteää, katkeamatonta hoitopolkua. Nyt ne näyttäytyvät terveydenhuollossa erillisinä asioina ja väliinputoamisia kuntoutuksen osalta tapahtuu. Kuntoutus on tarvitsijalleen tärkeää. Tätä tukee lääkinnällistä kuntoutusta ohjaava ICF-viitekehys, jossa keskeistä on huomioida vamman tai sairauden vaikutukset kunkin ihmisen elämään yksilöllisesti.

”Parempi myöhään kuin ei milloinkaan” ei päde kuntoutuksessa. On tärkeää, että voimme luottaa siihen, että äkillisen toimintakyvyn muutoksen niin vaatiessa saamme päivittäisen toimintakyvyn edistämiseen tai ylläpitämiseen yksilöllistä tarpeisiimme vastaavan kuntoutuksen. Terveydenhuollon järjestelmän on varmistettava kuntoutuksen oikea-aikaisuus tai muutoin heikennetään kuntoutuksella saavutettavissa olevia tavoitteita työ- ja toimintakyvyn suhteen. 

Toimivat apuvälineet lisäävät itsenäisyyttä

Myös lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden arviointi pitää lähteä siitä, että huomioidaan apuvälineen käyttäjän toimintakyky, yksilölliset tarpeet ja toimintaympäristöt. Apuvälineet kompensoivat toimintakyvyn rajoitteita ja ovat siten päivittäisissä toiminnoissa välttämättömiä. 

Apuvälineiden luovutuksen yhteydessä tarvitaan asianmukainen käytön ohjaus, jotta saavutetaan maksimaalinen hyöty apuvälineen käyttäjälle. Periaatteena tulee olla oikeanlainen, sopiva apuväline siihen toimintoon, mihin vammainen ihminen sitä tarvitsee. Kukaan ei kaipaa kotinsa nurkkiin toimimatonta apuvälinettä pölyttymään eikä huono apuvälineratkaisu ole taloudellisestikaan kannattavaa.

Riittävät kuntoutustoimet kuuluvat kaiken ikäisille

Usein iän karttuminen tuo monille vammaisille lisähaasteita. Tämä korostaa kuntoutustoimenpiteiden ja apuvälinetarpeen sovittamista yksilölliseen tilanteeseen, jotta myös vammaisilla ikäihmisillä säilyisi mahdollisuus asua kotonaan riittävien ja oikeanlaisten palveluiden turvin mahdollisimman pitkään, jos he niin haluavat.

Tästä syystä yli 65-vuotiaiden vammaisten ihmisten elämänmittaiseen kuntoutustarpeeseen tulisi vastata nykyistä paremmin. Tällä hetkellä Kela järjestää alle 65-vuotiaiden lääkinnällistä kuntoutusta.  Kun tämä ikäpaalu saavutetaan, vastaa julkinen terveydenhuolto kuntoutuksesta. Ja kas, mitä silloin tapahtuu! Kuntoutustoimenpiteet terveydenhuollon järjestäminä ja rahoittamina saattavat vähentyä, vaikka kuntoutuksen tarve ja toteuttamismuodot voivat ikääntymisen myötä muuttua ja kasvaa. Ikääntyvien vammaisten henkilöiden kuntoutuksen arviointi sekä toteuttaminen tulee perustua edelleen yksilöllisiin tarpeisiin ja tavoitteisiin.

Invalidiliitto osallistuu perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurun koollekutsumaan kuntoutuksen pyöreän pöydän keskusteluun 26.2.2020. Pääministeri Sanna Marininhallitusohjelman mukaan kuntoutusjärjestelmää on tällä hallituskaudella määrä kehittää kuntoutuskomitean syksyllä 2017 antamien ehdotusten pohjalta. 

(lue alkuperäinen teksti Invalidiliiton sivuilta >>)