EN

Vam­man seu­raa­muk­set

Noin 500 ih­mis­tä Suo­mes­sa saa vuo­sit­tain sel­käy­din­vam­man. Vau­rio sel­käy­ti­meen voi syn­tyä joko ta­pa­tur­mas­sa, usean sai­rau­den seu­rauk­se­na tai vamma voi olla myös syn­nyn­näi­nen.

Lii­kun­ta­vam­ma on yk­sit­täi­se­nä hait­ta­na yleen­sä sel­käy­ti­men vau­rion han­ka­lin on­gel­ma, kolme nel­jäs­tä jou­tuu käyt­tä­mään pyö­rä­tuo­lia. Kui­ten­kin eli­mis­tön muut on­gel­mat saat­ta­vat ai­heut­taa yh­teen­sä jopa vai­keam­man oi­re­ko­ko­nai­suu­den kuin lii­kun­ta­vam­ma.

(päi­vi­tet­ty 6.9.2017)

Yleis­tä

13-05-2004 / AD

Sel­käy­din­vam­man ai­heut­ta­mat vai­vat tun­tu­vat ole­van kuin sää­ti­la: niis­tä voi puhua ja va­lit­taa, mut­tei niil­le mi­tään voi. Näil­lä si­vuil­la ker­ro­taan laa­jas­ti vam­man seu­raa­muk­sis­ta ja eri hoi­to­vaih­toeh­dois­ta, jois­ta voi olla si­nul­le hyö­tyä. Hoi­dot ke­hit­ty­vät koko ajan ja on hyvä tie­tää uusim­mat kons­tit. Kui­ten­kin jo­kai­sen meis­tä on itse ar­vioi­ta­va it­sel­leen paras tie, eikä yk­si­se­lit­tei­siä neu­vo­ja voi sanoa.

Toi­min­ta­ky­vyn mää­rit­tää kaksi olen­nais­ta seik­kaa: missä koh­din sel­käy­din­tä vau­rio on ja onko ydin tu­hou­tu­nut tie­tyl­tä koh­dal­ta ko­ko­naan vai vain osit­tain. Vä­lit­tö­mäs­ti ta­pa­tur­man jäl­keen ei ti­lan­net­ta voida täy­sin luo­tet­ta­vas­ti ar­vioi­da ja en­nus­te var­men­tuu päi­vien ja viik­ko­jen ku­lues­sa. Lää­kä­rin käsin suo­rit­ta­ma tes­taus iho­tun­nos­ta ja li­has­toi­min­nas­ta on edel­leen­kin paras keino kar­toit­taa ti­lan­ne. Vuo­sien saa­tos­sa voit toi­saal­ta itse tie­tää ti­lan­tee­si par­hai­ten.

Suu­rin osa meis­tä sel­käy­din­vam­mai­sis­ta sanoo li­has­ten hal­vauk­sen ole­van vam­mau­tu­mi­sen han­ka­lin seu­raa­mus. Toi­saal­ta vau­rio sel­käy­ti­mes­sä ai­heut­taa yleen­sä pal­jon muu­ta­kin kuin lii­kun­ta­vam­man. Tun­to­puu­tok­set, rakon, suo­len ja su­ku­puo­lie­lin­ten toi­min­ta­häi­riöt yh­des­sä saat­ta­vat ai­heut­taa mel­koi­sen on­gel­ma­ken­tän. Nä­mä­kin vai­vat ovat seu­raus­ta vias­ta her­mos­tos­sa, jonka kar­toi­tuk­ses­ta ker­ro­taan tässä tie­dos­tos­sa.

ASIA-tut­ki­muk­sel­la saa­daan kar­toi­tet­tua kar­keas­ti sel­käy­ti­men­vau­rion laatu. Tut­ki­muk­ses­sa tes­ta­taan ihon tunto jo­kai­sen sel­käy­ti­men her­mo­juu­ren her­mot­to­mal­ta alu­eel­ta sekä te­rä­väl­le että ke­vyel­le kos­ke­tuk­sel­le. Li­säk­si ar­vioi­daan usei­den ylä- ja ala­raa­jo­jen li­has­ten voima. Pe­rä­au­kon tun­non ja sul­ki­ja­li­has­toi­min­non pe­rus­teel­la ar­vioi­daan, onko vamma täy­del­li­nen vai osit­tai­nen. Tun­to- ja li­has­tes­tausar­vois­ta saa­daan ko­ko­nais­pis­te­mää­rä, joka ku­vas­taa sel­käy­ti­men­vau­rion mää­rää.

Her­mos­tol­li­sen vau­rion taso mää­ri­tel­lään ASIA-tut­ki­muk­sel­la, käy­tän­nös­sä se on ylin sel­käy­ti­men jaoke, jolla on nor­maa­lit sekä li­has- että tun­to­toi­min­nat. Kau­lay­din mer­ki­tään kir­jai­mel­la C (kah­dek­san jao­ket­ta), rin­tay­din T (kak­si­tois­ta jao­ket­ta), lan­ney­din L (viisi jao­ket­ta) ja ris­tiy­din S (viisi jao­ket­ta). Her­mo­vam­ma voi olla eri koh­das­sa (ylem­pä­nä tai alem­pa­na) kuin mur­tu­ma. Niin­pä mur­tu­man diag­noo­si ei vält­tä­mät­tä kerro vam­ma­ta­soa.

Täy­del­li­nen vamma tar­koit­taa, että yti­mes­sä on jol­la­kin koh­dal­la täy­del­li­nen kat­kos. Yh­tey­det ai­vois­ta vau­rion ala­puo­li­seen eli­mis­töön on siis ko­ko­naan poik­ki. On mu­ka­va olla edes jos­sain asias­sa täy­del­li­nen! Täl­löin saa myös ASIA-luo­ki­tuk­ses­sa par­haan ar­vo­sa­nan eli A:n.

Osit­tai­ses­sa vam­mas­sa ai­na­kin osa her­mo­säi­keis­tä toi­mii vau­rion koh­dal­la. Osit­tai­nen sel­käy­din­vam­ma voi olla hyvin lievä, kä­ve­ly sujuu moit­teet­to­mas­ti, rakko toi­mii nor­maa­lis­ti, ehkä li­hak­set ovat hie­man kan­keat. Toi­saal­ta osit­tai­ses­sa vam­mas­sa voi vain osa tun­to­säi­keis­tä olla toi­mi­via, jol­loin tila lähes vas­taa käy­tän­nös­sä täy­del­lis­tä vam­maa. Luon­nol­li­ses­ti mitä osit­tai­sem­pi vamma on, sen pa­rem­pi. ASIA-luok­ka B:ssä on tun­toa tal­lel­la vam­man ala­puo­lel­la, C:ssä myös vä­häis­tä li­has­voi­maa ja D:ssä koh­ta­lais­ta li­has­toi­min­taa.

Sel­käy­ti­men vau­riot voi­daan jakaa ylem­män (yleen­sä kau­la- tai rin­ta­ran­gan mur­tu­mis­sa) ja alem­man lii­ke­her­mo­so­lun vau­rioi­hin (yleen­sä lan­ne­ran­gan ja ris­ti­luun mur­tu­mis­sa). Käy­tän­nös­sä tällä voi olla suuri mer­ki­tys. Ylem­män lii­ke­her­mo­so­lun vau­rios­sa jää sel­käy­din­tä “hen­kiin” vam­ma­ta­son ala­puo­lel­le, kui­ten­kin joko ko­ko­naan tai osit­tain ai­vo­jen kont­rol­lin me­net­tä­nee­nä. Täl­löin eli­met voi­vat toi­mia “spon­taa­nis­ti”, kuten li­has­ten spas­ti­suus tai yliär­ty­nyt, spas­ti­nen virt­sa­rak­ko. Alem­man lii­ke­her­mo­so­lun vau­rios­sa eli­met (esim. li­hak­set) ovat la­mas­sa, tai spon­taa­ni­toi­min­ta (rak­kos­sa, suo­les­sa) on vai­me­aa.

Lii­kun­ta­vam­ma

20-08-2003 / AD

Vanha sa­nan­las­ku Ve­te­lis­tä ker­too: “Kun kaik­ki muut sor­taa, niin tuoli se vain puol­taa”. Pyö­rä­tuo­li on siis hyvä apu­vä­li­ne ja oi­keas­taan ys­tä­vä.

Lii­kun­ta­vam­ma on yleen­sä han­ka­lin ja ai­na­kin nä­ky­vin sel­käy­ti­men vau­rion seu­raa­mus. Apu­vä­li­neil­lä voi­daan ti­lan­net­ta hel­pot­taa ja ym­pä­ris­tön lii­kun­taes­teet­tö­myys on tär­ke­ää. Silti mökin pel­ti­kat­to jää useim­mil­ta itse paik­kaa­mat­ta saati sit­ten it­se­näi­nen sän­kyyn siir­ty­mi­nen, eli joi­ta­kin asioi­ta ei vain ehkä voi itse tehdä.

Vuo­de­le­po vam­mau­tu­mi­sen jäl­keen kes­tää yleen­sä ti­lan­tees­ta riip­puen päi­väs­tä pa­riin kuu­kau­teen. Ny­ky­ään leik­kaus­hoi­don an­sios­ta is­tu­mi­sen ja liik­ku­mi­sen har­joit­te­luun py­ri­tään mah­dol­li­sim­man no­peas­ti, tie­ten­kin yleis­ti­las­ta riip­puen. Jo muu­ta­man vii­kon vuo­de­le­von jäl­keen is­tu­mi­seen­kin to­tut­te­lu vie aikaa. Ennen kuin mur­tu­ma on kun­nol­la luu­tu­nut on voi olla ra­joi­tuk­sia ran­gan liik­ku­mi­ses­sa, jopa tu­ki­lii­vi tai kau­lu­ri.

Jos sel­käy­ti­men­vau­rio on täy­del­li­nen, ko­ko­nais­ku­va hah­mot­tuu muu­ta­mas­sa kuu­kau­des­sa ja tila on py­sy­vä. Sen si­jaan vau­rion ol­les­sa osit­tai­nen voi ti­lan­teen va­kiin­tu­mi­seen kulua muu­ta­mia vuo­sia. Tänä ai­ka­na mah­dol­li­set la­mas­sa ol­leet, mutta eh­jik­si jää­neet her­mo­ra­dat ovat jo al­ka­neet toi­mia. Ti­lan­tees­ta riip­puen voi­daan kun­tou­tuk­sel­la huo­mat­ta­vas­ti pa­ran­taa lii­kun­ta­ky­kyä. Joka ta­pauk­ses­sa liik­ku­mis­ta jou­tuu yleen­sä har­joit­te­le­maan vam­man jäl­keen. Pyö­rä­tuo­lin käyt­tö on ope­tel­ta­va kuin lapsi opet­te­lee kä­ve­le­mään. Tosin aivan lie­väs­sä vam­mas­sa voi kä­ve­ly heti sujua kuten en­nen­kin.

Mitä osit­tai­sem­pi vau­rion on ja mitä alem­pa­na sen on sel­käy­ti­mes­sä, sen pa­rem­pi yleen­sä lii­kun­ta­ky­ky on. Kaik­ki­aan sel­käy­din­vam­mai­sis­ta 10 % kä­ve­lee ilman apu­vä­li­nei­tä, 20 % apu­vä­li­nei­den avul­la, 60 % käyt­tää ta­val­lis­ta pyö­rä­tuo­lia ja 10% säh­kö­käyt­töis­tä tuo­lia.

Toi­min­nal­li­nen vau­rio­ta­so ker­too toi­mi­vien li­has­ten mää­rän sekä voi­man ja se saa­daan sel­vil­le ASIA-tut­ki­muk­sel­la. Jo­kai­sen on hyvä tie­tää sekä teo­rias­sa että käy­tän­nös­sä tämä yk­si­löl­li­nen omi­nai­suu­ten­sa. Lii­kun­nal­li­seen toi­min­ta­ky­kyyn vai­kut­taa kui­ten­kin moni muu­kin vam­maan tai mui­hin yk­si­löl­li­siin omi­nai­suuk­siin liit­ty­vä seik­ka, mm spas­ti­suus, ruu­miin­ra­ken­ne ja ikä. Siksi ti­lan­net­ta ei voi ver­ra­ta toi­siin, vaik­ka oli­si­kin sama taso.

Lii­kun­nal­li­sen toi­min­ta­ky­vyn me­ne­tys­tä kor­vaa­maan on ole­mas­sa apu­vä­li­nei­tä. Nii­den käyt­tö kan­nat­ta ope­tel­la mah­dol­li­sim­man hyvin. Vau­rio­ta­sos­ta riip­puen voi pyö­rä­tuo­lil­la tehdä mo­nen­mois­ta. Siir­ty­mi­nen vaik­ka­pa sän­kyyn vaa­tii li­has­voi­maa, mutta eri­tyi­ses­ti tek­niik­kaa ja sitä voi har­joi­tel­la. Liik­ku­mi­nen on hel­pom­paa, jos saa itse tuo­lin au­toon. Par­haim­mil­laan rap­pusia­kin on mah­dol­lis­ta mennä alas it­se­näi­ses­ti ja jopa ylös­kin, jos kaide on so­pi­va. Pyö­rä­tuo­lia on mo­nen­lai­sia, kiin­teä­run­koi­sia ja ko­koon­tai­tet­ta­via yms. Eri mal­le­ja kan­nat­taa ko­keil­la. Tuoli on aina kom­pro­mis­si liik­ku­mi­sen ja is­tu­mi­sen vä­lil­lä.

Myös kä­ve­lyyn tar­vi­taan usein apu­vä­li­nei­tä. Ky­vys­tä nous­ta sei­so­maan tai kä­ve­le­mään on aina hyö­tyä, joten sitä kan­nat­taa har­joi­tel­la ah­ke­ras­ti. Liik­ku­mi­nen pyö­rä­tuo­lil­la voi ai­na­kin pi­dem­mil­lä mat­koil­la olla toi­min­nal­li­sem­paa.

Apu­vä­li­nei­tä huo­li­mat­ta moni vam­mau­tu­nut jou­tuu tur­vau­tu­maan toi­sen ih­mi­sen avus­tuk­seen päi­vit­täi­sis­sä toi­mis­sa. Jos avun tarve on suuri, to­teu­tuu avus­tus par­hai­ten pal­ve­lua­su­mis­pää­tök­sen pe­rus­teel­la myön­ne­tyl­lä hen­ki­lö­koh­tai­sel­la avus­ta­jal­la.

It­se­näi­nen au­tol­la ajo hel­pot­taa elä­mää huo­mat­ta­vas­ti. Ny­ky­ään vä­häi­sil­lä­kin li­has­voi­mil­la on mah­dol­lis­ta au­toil­la, kun kaik­ki uusin tek­no­lo­gia on otet­tu käyt­töön. Uusia ulot­tu­vai­suuk­sia liik­ku­mi­seen voi saada mön­ki­jäl­lä tai moot­to­ri­kel­kal­la. Lä­him­mäs luon­toa voi kui­ten­kin pääs­tä ka­noo­til­la ja hiih­to- tai las­ket­te­lu­kel­kal­la.

Lii­kun­ta­ky­vyn pa­ran­ta­mi­nen ja yl­lä­pi­tä­mi­nen edel­lyt­tää kun­tou­tus­ta, joka voi olla rank­kaa­kin fyy­sis­tä har­joi­tus­ta ja toi­saal­ta mo­nia­lais­ta, kaik­ki elä­män alu­eet huo­mioon ot­ta­vaa toi­min­taa. Eri­tyi­sen olen­nais­ta se luon­nol­li­ses­ti on vam­mau­tu­mi­sen jäl­kei­si­nä kuu­kausi­na, mutta lai­tos­kun­tou­tus­jak­sot ja avo­te­ra­piat on vält­tä­mät­tö­miä usein myö­hem­min­kin. Kun­tou­tus­ta pitää hakea kun­tou­tus­suun­ni­tel­man pe­rus­teel­la KELA:lta, va­kuu­tus­yh­tiö­tä tai kun­nan ter­vey­den­huol­lol­ta.

Vam­man lii­tän­näis­vai­ku­tuk­set saat­ta­vat hei­ken­tää toi­min­ta­ky­kyä vuo­si­kym­me­nien saa­tos­sa. Luon­nol­li­ses­ti ikä ai­heut­taa siitä osan, mutta ni­vel­ten ku­lu­ma­muu­tok­set ja eri­lai­set jän­ne­vai­vat saat­ta­vat vai­keut­taa liik­ku­mis­ta. Siksi myös omaeh­toi­nen yleis- ja li­has­kun­nos­ta huo­leh­ti­mi­nen on tär­ke­ää jo en­nal­taeh­käi­sy­nä­kin.

Spas­ti­suus (jous­to­kan­keus)

20-08-2003 / AD

Spas­ti­suus on li­hak­sen ta­ha­ton­ta lii­ket­tä. Täy­sin “hal­vaan­tu­nut” lihas voi kram­pa­ta it­sek­seen tai osit­tain toi­mi­va lihas on kan­kea. Spas­ti­suu­den syynä on vau­rion ala­puo­lel­le jää­neen sel­käy­ti­men it­se­näi­nen reflek­si­toi­min­ta, ns. ylem­män lii­ke­her­mo­so­lun vau­rio. Jos vamma on lan­ne­ran­gan alu­eel­la tai alem­pa­na on hal­vaus yleen­sä velt­to. Spas­ti­suut­ta ei siis tule kai­kil­le.

Vä­lit­tö­mäs­ti ta­pa­tur­man jäl­keen on vam­ma­ta­son ala­puo­lel­le jää­nyt sel­käy­din on la­mas­sa eikä mi­tään reflek­si­toi­min­taa ole (spi­naa­lis­hok­ki). Jos osa sel­käy­ti­mes­tä on jää­nyt toi­mi­vak­si vam­man ala­puo­lel­le, spas­ti­suut­ta il­maan­tuu yleen­sä muu­ta­man vii­kon ku­lut­tua ja se li­sään­tyy hil­jal­leen usei­ta kuu­kausia. Spas­ti­suut­ta ei voi hal­li­ta tie­toi­ses­ti, koska sää­te­le­vät yh­tey­det ai­voi­hin ovat joko ko­ko­naan tai osit­tain poik­ki. Jos spas­ti­suus on hait­taa­vaa tai se myö­hem­min li­sään­tyy, on se hoi­det­ta­va.

Sel­käy­ti­men spon­taa­ni reflek­si­toi­min­ta ai­heut­taa “pe­rus­s­pas­ti­suu­den”, jonka määrä on yk­si­löl­li­nen ja voi hait­taa­vuu­del­taan olla vä­häis­tä tai hy­vin­kin vai­kea. Yli­mää­räis­tä är­sy­tys­tä ai­heut­ta­vat te­ki­jät vam­ma­ta­son ala­puo­lel­la voi­vat myös li­sä­tä spas­ti­suut­ta. Li­sään­ty­vän, “yli­mää­räi­sen” spas­ti­suu­den syy on py­rit­tä­vä löy­tä­mään. Vam­mau­tu­neel­la it­sel­lään on usein­kin mie­les­sään mah­dol­li­nen spas­ti­suut­ta ai­heut­ta­va vaiva. “Kipua” tuot­ta­va iho-on­gel­ma (vaik­ka­pa ko­val­la is­tu­mi­nen) lisää spas­ti­suut­ta usein vä­lit­tö­mäs­ti. Rak­ko­tu­leh­dus ai­heut­taa spas­ti­suut­ta tun­neis­sa. Pe­rä­pu­ka­mat voi­vat li­sä­tä spas­ti­suut­ta hil­jal­leen ja vaih­te­le­vas­ti.

Par­hai­ten ja en­si­si­jai­ses­ti vam­ma­ta­son ala­puo­len ti­lan­ne tulee sel­vit­tää lää­kä­rin käsin suo­rit­ta­mal­la klii­ni­sel­lä tut­ki­muk­sel­la. Täl­löin kat­so­taan huo­lel­li­ses­ti iho, kyn­net yms. Jos syy ei sel­viä, saa­daan kui­ten­kin usein vink­ki siitä, mitä seu­raa­vak­si tu­li­si tehdä. Syy voi löy­tyä esim. virt­sa­teis­tä tai suo­lis­tos­ta, joi­den tila tulee sel­vit­tää tar­kem­mil­la tut­ki­muk­sil­la. Jos on­gel­ma ei muu­ten sel­viä, on teh­tä­vä sel­käy­ti­men mag­neet­ti­ku­vaus. Taus­tal­ta saat­taa löy­tyä vaik­ka­pa sy­rin­go­mye­lia eli sel­käy­ti­men on­te­lo­tau­ti.

Spas­ti­suu­des­ta voi myös olla hyö­tyä. Pyö­rä­tuo­lis­sa is­tu­van ta­sa­pai­no voi olla pa­rem­pi, is­tu­mi­nen tu­ke­vam­paa. Osit­tai­ses­sa vam­mas­sa so­pi­va spas­ti­suus ala­raa­jo­jen li­hak­sis­sa voi hel­pot­taa kä­ve­lyä. Tet­ral­la spas­ti­suus voi pa­ran­taa käden tart­tu­mao­tet­ta.

It­sen­sä huo­lel­li­nen pe­rus­hoi­to ja tark­kai­lu on pa­ras­ta spas­ti­suu­den en­nal­ta eh­käi­syä ja itse asias­sa myös hoi­toa. Li­has­ten ve­nyt­te­ly joko itse tai fy­sio­te­ra­pias­sa lie­vit­tää spas­ti­suut­ta, myös lämpö voi aut­taa. Spas­ti­suu­den hoi­dos­ta onkin hyö­dyl­lis­tä kes­kus­tel­la fy­sio­te­ra­peu­tin kans­sa.

Usein spas­ti­suu­teen tar­vi­taan kui­ten­kin lää­ke­hoi­toa. Baklo­fee­ni (Baclon, Baclo­par, Lio­re­sal) on lääke, jota yleen­sä kan­nat­taa en­sim­mäi­sek­si ko­keil­la. Sir­da­lud on toi­nen spas­ti­suu­den pe­rus­lää­ke. Dia­pam vanha, mutta hyvä lääke si­säl­täen kui­ten­kin ris­kin riip­pu­vuu­teen. Mui­ta­kin voi ko­keil­la, esim. Ri­vat­ri­lia li­has­ny­käyk­siin. Kai­kis­ta lääk­keis­tä voi olla si­vu­vai­ku­tuk­sia. Yleen­sä kan­nat­taa yhden lääk­keen an­nos­ta nos­taa hil­jal­leen, kun­nes tulee toi­vot­tu vai­ku­tus tai liian hai­tal­li­sia si­vu­vai­ku­tuk­sia. Vasta sit­ten aloi­te­taan toi­sel­la lääk­keel­lä.

Botox on her­mo­myrk­ky, jolla voi­daan lihas la­ma­ta noin 3-4 kuu­kau­dek­si. Lääke ruis­ku­te­taan suo­raan li­hak­seen, joten vain joi­ta­kin ja yk­sit­täi­siä li­hak­sia voi­daan hoi­taa.

Baclo­fen-pump­pu asen­ne­taan ihon alle ja ohuel­la ka­tet­ril­la ruis­ku­te­taan baklo­fee­nia suo­raan sel­käy­din­nes­te­ti­laan. Me­ne­tel­mäl­lä on aika hyviä ko­ke­muk­sia muu­ten vai­kea­hoi­toi­ses­ta ja in­va­li­di­soi­vas­ta spas­ti­suu­des­ta. Ti­lan­ne tulee kui­ten­kin huo­lel­li­ses­ti tut­kia ennen pum­pun asen­ta­mis­ta, ettei taus­tal­le jää muul­la ta­voin hoi­det­ta­vaa pe­rus­syy­tä. Lääk­keen teho on myös sel­vi­tet­tä­vä ensin ihon läpi asen­ne­tul­la ka­tet­ril­la.

Ki­rur­gi­sia hoi­to­ja, jois­sa kat­kais­taan her­mo­ja tai her­mo­juu­ria, on ole­mas­sa, mutta nii­hin ny­kyi­sin jou­du­taan tur­vau­tu­maan vain har­voin

Kipu

20-08-2003 / AD

Kipu on yleen­sä hä­ly­tys­merk­ki siitä, että eli­mis­tös­sä on jo­ta­kin vial­la. Sii­hen pi­täi­si siis rea­goi­da jär­ke­väs­ti ja pois­taa vika tai vält­tää ai­heut­ta­mas­ta kipua. Aina se ei kui­ten­kaan ole mah­dol­lis­ta, on siir­ryt­tä­vä sän­kyyn, vaik­ka ol­ka­pää onkin huo­nos­sa kun­nos­sa. Her­mo­pe­räi­ses­sä ki­vus­sa ei edes tie­de­tä mi­tään te­ki­jää, jonka voisi pois­taa, kipu on jo is­kos­tu­nut her­mos­toon. Kipu on mo­ni­säi­kei­nen asia ja sen kans­sa voi myös oppia tu­le­maan toi­meen. Tässä aut­ta­vat ki­vun­hal­lin­ta ja ki­pu­ryh­mät.

Sel­käy­din vam­maan ei si­nän­sä kuulu tuki- ja lii­kun­tae­lin­pe­räi­nen kipu. Sel­käy­din­vam­ma ai­heut­taa kui­ten­kin aina poik­kea­vaa kuor­mi­tus­ta eli­mis­töl­le. Pyö­rä­tuo­lin käyt­tö ra­sit­taa var­mas­ti ol­ka­päi­tä ja ylä­raa­jo­ja ta­val­la, johon niitä ei ole suun­ni­tel­tu. Kä­ve­lys­sä li­ha­se­pä­ta­sa­pai­no tai li­has­voi­man puute voi kuor­mit­taa ni­ve­liä. Eri­näis­tä ko­lo­tus­ta ja kremp­paa syn­tyy siis hel­pos­ti. It­ses­tä on pi­det­tä­vä huol­ta ja py­rit­tä­vä myös vai­vo­jen en­nal­taeh­käi­syyn, kuten ni­vel­ten ku­lu­ma­muu­tos­ten ja jän­ne­vau­rioi­den es­tä­mi­seen. Li­has­huol­to ja itse to­teu­te­tut ve­nyt­te­ly ja kun­to­sa­lioh­jel­mat ovat­kin to­del­la avai­na­se­mas­sa pyö­rä­tuo­lin käyt­tä­jäl­lä.

Her­mo­pe­räi­nen kipu tun­tuu usein pis­te­ly­nä tai polt­te­lu­na vam­ma­ta­son ala­puo­lel­la alueil­la, joi­den tunto on alen­tu­nut tai pois­sa. Kipu joh­tuu her­mos­ton an­ta­mas­ta vir­heel­li­ses­tä tie­dos­ta, eikä ki­pui­le­val­la alu­eel­la ole usein­kaan mi­tään “vikaa”. Ti­lan­ne on kui­ten­kin huo­lel­li­ses­ti sel­vi­tet­tä­vä, ettei mi­tään pai­kal­lis­ta on­gel­maa jää hoi­ta­mat­ta. Her­mo­pe­räi­sen kivun hoito on yleen­sä han­ka­laa, mutta ai­na­kin lie­vi­tys­tä sii­hen lähes aina on saa­ta­vil­la. Ta­val­li­seen ki­puun­kin sen kroo­nis­tues­sa voi tulla her­mo­pe­räis­tä luon­net­ta. Sel­käy­din­vam­maan voi muu­ten­kin tyy­pil­li­ses­ti tulla täl­lais­ta se­ka­muo­tois­ta kipua.

Tun­to­puu­tok­sien vuok­si saat­taa nor­maa­li ki­pu­tun­te­mus puut­tua ko­ko­naan. Luun­mur­tu­ma saat­taa ai­heut­taa vain li­sään­ty­nyt­tä spas­ti­suut­ta tai poik­kea­vaa hi­koi­lua. Sa­moin um­pi­suo­len tu­leh­duk­sen voi huo­ma­ta vain vat­sa­li­has­ten spas­ti­suu­te­na, huo­no­voin­ti­suu­te­na ja kuu­mee­na. Eli­mis­töä on siis opit­ta­va tark­kai­le­maan ja muis­tet­ta­va ker­toa ki­pu­tun­non puut­tu­mi­nen myös lää­kä­ril­le.

Ni­vel- tai li­has­pe­räi­nen kipu on sel­käy­din­vam­mai­sel­la sel­vi­tet­tä­vä ja hoi­det­ta­va huo­lel­li­ses­ti, koska toi­min­ta­ky­ky voi ro­mah­taa pie­nes­tä­kin esim. ol­ka­pää vai­vas­ta, joka ei kä­ve­le­vää ih­mis­tä pal­joa­kaan hait­tai­si.

Her­mo­pe­räi­sen kivun sel­vit­te­lyis­sä olisi yleen­sä hyvä tehdä sel­käy­ti­men alu­een mag­neet­ti­tut­ki­mus. Myös sel­käy­din­puu­du­tus voi aut­taa diag­noo­sin teos­sa. Suu­rim­mis­sa sai­raa­lois­sa on ki­pu­po­likli­ni­koi­ta, jois­sa mo­niam­ma­til­li­nen hen­ki­lö­kun­ta on pe­reh­ty­nyt eri­tyi­ses­ti kivun hoi­toon.

Ni­vel-, lihas ja jän­ne­vai­voi­hin käy­te­tään yleen­sä tu­leh­dus­ki­pu­lääk­kei­tä. Pit­kään käy­tet­täes­sä si­vu­vai­ku­tuk­set on otet­ta­va huo­mioon ja lääk­kei­tä tulee käyt­tää har­ki­ten. Her­mo­pe­räi­sen ki­puun ei ole omaa lää­ket­tään vaan hoi­toon käy­te­tään tyy­pil­li­ses­ti epi­lep­sia-, ma­sen­nus- tai ryt­mi­häi­riö­lääk­kei­tä. Jos­kus on pakko käyt­tää mor­fii­nin su­kui­sia lääk­kei­tä.

Mo­nen­nä­köi­sin fy­sio­te­ra­peut­ti­sin kei­noin voi­daan kipua lie­vit­tää. Fy­si­kaa­li­set hoi­dot ovat luon­nol­li­ses­ti käy­tös­sä kivun lie­vi­tyk­ses­sä ja myös aku­punk­tio­ta kan­nat­ta ko­keil­la. Her­mo­pe­räi­ses­sä ki­vus­sa voi TNS-säh­kö­hoi­to olla hyö­dyl­li­nen. Han­ka­lis­sa vai­vois­sa voi puu­du­te­ruis­keis­ta olla hyö­tyä ja jos­kus voi­daan lää­ke­ai­ne­pum­pul­la ruis­kut­taa lää­ket­tä suo­raan sel­käy­din­nes­te­ti­laan

Rakon toi­min­ta

18-01-2005 / AD

Missä on vessa ja mik­si­kö­hän sen ovi on noin kapea? On­gel­mat rakon toi­min­nas­sa voi­vat olla kiusal­li­sia ja ra­joit­taa elä­mää. Pit­käl­le ol­laan kui­ten­kin pääs­ty. Enää ei ole pel­koa kuo­le­mas­ta mu­nuais­ten va­jaa­toi­min­taan vaan kyse on elä­män laa­dus­ta. Pa­rem­pia hoi­to­muo­to­ja ja apu­vä­li­nei­tä on otet­tu käyt­töön ja on­nek­si niitä näyt­tää myös ole­van tu­los­sa lisää.

Sel­käy­din­vam­ma vai­kut­taa lähes aina hai­tal­li­ses­ti virt­sa­ra­kon toi­min­taan. Virt­saa­mis­ta sää­te­le­vä kes­kus si­jait­see aivan yti­men ala­pääs­sä, joten myös ma­ta­lis­sa vam­mois­sa rakon toi­min­ta häi­riin­tyy. Osit­tai­sis­sa­kin vam­mois­sa on useim­mi­ten vai­vo­ja, vain noin 10 % vam­mau­tu­neis­ta ker­too rakon toi­min­nan ole­van täy­sin nor­maa­lia. Rakon toi­min­taan liit­ty­viä on­gel­mia ovat rak­ko­tyy­pis­tä riip­puen virt­saa­mis­tar­peen tun­teen puut­tu­mi­nen, pi­dä­tys­ky­vyt­tö­myys, kas­te­lu ja rakon huono tyh­jen­ty­mi­nen. Li­säk­si hait­ta­na ovat kompli­kaa­tiot kuten virt­sa­tie­tu­leh­duk­set ja oi­reet au­to­no­mi­ses­ta dys­reflek­sias­ta.

Mu­nuai­set pois­ta­vat eli­mis­tös­tä kuo­na-ai­nei­ta ja ne osal­lis­tu­vat myös ki­ven­näis- ja nes­te­ta­sa­pai­non sää­te­lyyn. Mu­nuai­ses­ta, joita on yleen­sä kaksi, läh­tee virt­san­joh­din rak­koon. Rakko on li­has­sei­nä­mäi­nen säkki, joka va­ras­toi virt­san. Virt­saa erit­tyy vuo­ro­kau­des­sa kes­ki­mää­rin noin 1,5 lit­raa. Rakko tyh­jen­tyy virts­a­put­ken kaut­ta. Kun rakko on täyn­nä (yleen­sä noin 0,5 lit­raa) ja ih­mi­nen ha­lu­aa virt­sa­ta, rak­ko­li­has su­pis­tuu ja sul­ki­ja­li­hak­set ren­tou­tu­vat. Nor­maa­lis­ti siis rakko tyh­je­nee sen enem­män sitä miet­ti­mät­tä, ilman pai­net­ta ja ko­ko­naan. Tyh­jen­ty­mi­sen her­mos­tol­li­nen sää­te­ly ta­pah­tuu sel­käy­ti­mes­sä virt­saa­mis­kes­kuk­ses­sa ta­sol­la S2-4. Ai­vo­jen osuus on vain luvan an­ta­mi­nen, kun hetki on so­pi­va.

Rakon toi­min­ta­häi­riöt voi­daan luo­ki­tel­la useal­la ta­val­la, yleen­sä pe­rus­tee­na on uro­dy­naa­mi­nen tut­ki­mus. Tyy­pil­li­sim­mät kaksi rak­ko­tyyp­piä ovat yliär­ty­nyt (spas­ti­nen) rak­ko­li­has ja spas­ti­nen sul­ki­ja­li­has (yleen­sä vam­moil­la yli T12) sekä velt­to rakko ja sul­ki­ja­li­has (yleen­sä ma­ta­lis­sa vam­mois­sa alle T12).

Osit­tai­ses­sa vam­mas­sa, jol­loin tunto on tal­lel­la, pis­sa­hä­tä tun­tuu yleen­sä lähes nor­maa­lis­ti. Täy­del­li­sis­sä vam­mois­sa hädän tun­teen voi yleen­sä oppia päät­te­le­mään epä­suo­ras­ti. Kor­keil­la vam­moil­la (yli T6) se voi tun­tua vä­rei­nä tai hi­koi­lu­na ja ma­ta­lil­la (alle T10) pai­nee­na tai kramp­pi­na vat­san­poh­jas­sa. Vam­mois­sa T6-T10 rakon täyt­ty­mis­tä ei vält­tä­mät­tä huo­maa lain­kaan. Täy­den rakon voi myös ope­tel­la sor­min tun­nus­te­le­maan ala­vat­sal­ta.

Rakon tyh­jen­tä­mis­ta­pa on aina ar­vioi­ta­va yk­si­löl­li­ses­ti ja vuo­sien var­rel­la voi sii­hen olla tar­peen tai jär­ke­vää tehdä muu­tok­sia. Uro­dy­naa­mi­sel­la tut­ki­muk­sel­la kar­toi­te­taan rakon ja sul­ki­ja­li­has­ten toi­min­ta ja tämä on pe­rus­ta lää­ke­tie­teel­li­ses­ti tur­val­li­sen tavan va­lin­nal­le. Toi­min­ta­ky­ky, eri­tyi­ses­ti ylä­raa­jois­sa, mää­rit­tää pal­jon rakon hoi­don mah­dol­li­suuk­sia. Myös elä­män­ta­vat ja hen­ki­lö­koh­tai­set tot­tu­muk­set luon­nol­li­ses­ti vai­kut­ta­vat.

Osit­tai­ses­sa vam­mas­sa rakon tyh­jen­tä­mi­nen voi sujua “nor­maa­lis­ti”, vaik­ka­kin on­gel­mi­na voi­vat olla esim yliär­ty­neen rakon ai­heut­ta­ma kiire tai ettei rakko tyh­je­ne ko­ko­naan. Osa po­ru­kas­ta voi myös jou­tua avus­ta­maan tyh­jen­ty­mis­tä pai­na­mal­la käsin ala­vat­saa tai pin­nis­te­le­mäl­lä vat­sa­li­hak­sin.

Tois­to­ka­tet­roin­ti on ny­kyi­sin hyvin ylei­nen tyh­jen­tä­mis­ta­pa ai­na­kin vam­mau­tu­mi­sen jäl­keen. Iso osa sel­käy­din­vam­mai­sis­ta käyt­tää sitä myös py­sy­väs­ti joko ai­noa­na tai yh­te­nä me­ne­tel­mä­nä. Ka­tet­roin­nin yli­voi­mai­nen etu on, että rakko tyh­je­nee ilman yli­mää­räis­tä pai­net­ta ko­ko­naan tyh­jäk­si.

Vanha, mutta edel­leen pal­jon käy­tös­sä oleva tapa on rakon tyh­jen­ty­mis­reflek­sin käyn­nis­tä­mi­nen na­put­te­le­mal­la ala­vat­sal­le. Na­put­te­lua jou­du­taan usein te­hos­ta­maan rakon pai­na­mi­sel­la. Jos­kus jou­du­taan käyt­tä­mään ka­tet­ria vat­san­peit­tei­den läpi (ns. Cys­to­fix), kes­to­ka­tet­ria virts­a­put­ken kaut­ta tai on pakko tehdä avan­ne.

ON­GEL­MIA

Kas­te­lu voi olla on­gel­ma­na pi­dä­tys­ky­vyn puut­tues­sa. Rakon sään­nöl­li­nen tyh­jen­tä­mi­nen saat­taa aut­taa. Ran­kas­ti spas­ti­sen rakon kans­sa, joka vetää vain 150 ml virt­saa, ei voi kui­ten­kaan tulla toi­meen ilman apu­vä­li­nei­tä. Mie­hel­le apu­vä­li­neet tuo­vat hel­po­tus­ta , mutta nai­nen on pu­las­sa. Juo­mi­sen ra­joit­ta­mi­nen voi jos­kus olla jär­ke­vää. Toi­saal­ta on­gel­mak­si voi muo­dos­tua hyvin toi­mi­vat vat­sa­li­hak­set ja velt­to sul­ki­ja­li­has. On­nek­si ny­ky­ään on myös kei­no­ja ti­lan­teen pa­ran­ta­mi­sek­si, josta ker­ro­taan tie­dos­ton lo­pus­sa. Uro­lo­gin kans­sa kan­nat­taa siis kes­kus­tel­la.

Au­to­no­mi­nen dys­reflek­sia on oi­reyh­ty­mä, joka voi tulla rak­ko-on­gel­mien lau­kai­se­ma­na kor­keil­la vam­moil­la (yli T6). Oi­rei­na ovat ta­val­li­sem­min lii­al­li­nen hi­koi­lu tai jys­kyt­tä­vä pään­sär­ky.

Nor­maa­lis­ti virt­sas­sa ei ole bak­tee­re­ja. Sel­käy­din­vam­ma al­tis­taa tu­leh­duk­sil­le mo­nil­la ta­voin. Rakon toi­min­ta­häi­riö hei­ken­tää puo­lus­tus­jär­jes­tel­mää, joka on rakon ja virts­a­put­ken sei­nä­mien li­ma­kal­vol­la. Bak­tee­rit tu­le­vat lähes aina virts­a­put­kea pit­kin. Rak­koon mah­dol­li­ses­ti jäävä jään­nös­virt­sa on erin­omai­nen ela­tusai­ne bak­tee­reil­le, niil­lä on siel­lä ruo­kaa ja läm­min­tä. Siksi sään­nöl­li­nen ja mah­dol­li­sim­man täy­del­li­nen tyh­jen­tä­mi­nen on tär­ke­ää.

Nor­maa­lit rak­ko­tu­leh­duk­sen oi­reet esim. kir­ve­ly virt­sa­tes­sa eivät aina vält­tä­mät­tä tunnu. Merk­kei­nä ovat yleen­sä muu­tok­set ra­kos­sa esim. li­sään­ty­nyt kas­te­lu ja ti­hen­ty­nyt tarve tyh­jen­tää rak­koa tai spas­ti­suus ja kipu. Kuu­meen ja mui­den ylei­soi­rei­den takaa kan­nat­taa yleen­sä etsiä rak­ko­tu­leh­dus­ta. Oi­rei­nen tu­leh­dus hoi­de­taan an­ti­bioo­teil­la re­sis­tens­si­mää­ri­tyk­sen (vas­tus­tus­ky­ky an­ti­bioo­teil­le) mu­kaan. Kuu­rin tulee olla vä­hin­tään 10 vrk. Run­sas juo­mi­nen on hyö­dyl­lis­tä ai­na­kin, jos rakko tyh­jen­ne­tään na­put­te­le­mal­la. Tois­to­ka­tet­roi­taes­sa ei yli­mää­räi­ses­tä juo­mi­ses­ta vält­tä­mät­tä ole pal­joa­kaan hyö­tyä, ka­tet­roin­ti ker­to­jen li­sää­mis­tä voi har­ki­ta. Jos virt­sas­ta löy­tyy bak­tee­re­ja, mutta mi­tään oi­rei­ta ei ole, jää­dään ti­lan­net­ta vain seu­raa­maan. Jos tu­leh­duk­sia on usein, voi es­to­lää­ki­tys­tä käyt­tää. Aina es­to­läää­ki­tys ei kui­ten­kaan auta.

Mu­nuais­ten va­jaa­toi­min­taa voi­vat ai­heut­taa bak­tee­ri­tu­leh­duk­set sekä ra­kos­sa muo­dos­tu­va kor­kea paine. Al­ku­vai­hees­sa toi­min­nan­va­jauk­ses­ta ei ole oi­rei­ta eikä sitä voida to­de­ta ve­ri­ko­keel­la. Siksi ti­lan­net­ta tulee siis seu­ra­ta esim. ult­ra­ää­ni­tut­ki­muk­sel­la, jol­loin voi­daan muu­tok­set to­de­ta jo var­hais­vai­hees­sa (mm. virts­ajoh­ti­mien laa­jen­tu­mi­nen pai­neen vai­ku­tuk­ses­ta). Sään­nöl­li­nen seu­ran­ta on eri­tyi­sen tär­keä­tä, jos tu­leh­duk­sia on pal­jon tai rakon paine nousee kor­keak­si.

Virt­sa­tie­ki­viä syn­tyy hel­pom­min akuut­ti­vai­hees­sa, kun kalk­kia liu­ke­nee luus­tos­ta. Myö­hem­mäs­sä­kin vai­hees­sa esim. tu­leh­duk­set voi­vat saada kiviä ai­kaan. Oi­ree­na rakon toi­min­nan huo­no­ne­mi­nen tai jat­ku­va tu­leh­dus, kivi virt­san­joh­ti­mes­sa ai­heut­taa voi­mak­kaan kivun. Rak­ko­ki­vi näkyy yleen­sä ult­ra­ää­nes­sä.

TUT­KI­MUK­SET

Rak­ko­tyy­pis­tä ja on­gel­mis­ta riip­puen uro­lo­gi­ses­sa kont­rol­lis­sa tu­li­si käydä 1-3 vuo­den vä­lein. Uro­dy­na­mii­kas­sa rak­koa täy­te­tään nes­teel­lä tai kaa­sul­la ja mi­ta­taan rakon pai­net­ta sekä sul­ki­ja­li­has­ten toi­min­taa. Tut­ki­mus on tär­ke­ää tehdä vam­mau­tu­mi­sen jäl­keen ja tu­li­si tois­taa, kun­nes rakon ti­lan­ne on va­kiin­tu­nut (1-2 vuot­ta). Sen jäl­keen teh­dään vain tar­vit­taes­sa, esim. rakon toi­min­nan muut­tues­sa. Uro­dy­na­miik­ka tulee teh­dään an­ti­bioot­ti­suo­jas­sa.

Ult­ra­ää­ni on help­po pe­rus­tut­ki­mus, jolla näh­dään rakon, virts­ajoh­ti­mien ja mu­nuais­ten muoto. Esim. pai­neen var­hai­set hai­tal­li­set vai­ku­tuk­set voi­daan to­de­ta RIIT­TÄ­VÄN AJOIS­SA. Ru­tii­nin­omai­ses­sa seu­ran­nas­sa usein ult­ra­ää­ni onkin riit­tä­vä tut­ki­mus.

Uro­gra­fia on rönt­gen­tut­ki­mus, jossa käy­te­tään virt­saan erit­ty­vää var­joai­net­ta (ruis­ku­te­taan las­ki­moon). Var­joai­ne la­tau­tuu mu­nuai­siin ja sit­ten erit­tyy virt­san mu­ka­na rak­koon. Näin saa­daan kar­kea kuva mu­nuais­ten toi­min­nas­ta ja erit­täin hyvä kä­si­tys virt­sa­tei­den ti­lan­tees­ta.

Re­no­gra­fias­sa ruis­ku­te­taan las­ki­moon ra­dio­ak­tii­vis­ta ai­net­ta, joka ha­keu­tuu mu­nuai­siin ja siel­tä rak­koon. Tut­ki­mus antaa hyvän kä­si­tyk­sen mu­nuais­ten ve­ren­kier­ros­ta ja siten myös nii­den toi­min­nas­ta.

Rakon tä­hys­tyk­sel­lä (kys­tos­ko­pia) näh­dään suo­raan rak­koon ja sa­mal­la voi­daan tehdä myös tehdä joi­tain toi­men­pi­tei­tä.

HOI­DOT

Ns. an­ti­ko­li­ner­gi­set lääk­keet (Cy­strin, Det­rusi­tol, Dit­ro­pan, Spas­mo­lyt plus ja Ve­sica­re) la­maa­vat rak­ko­li­has­ta ja siten vä­hen­tä­vät sen är­ty­vyyt­tä ja li­sää­vät rakon ti­la­vuut­ta. Spas­mo­lyt plus ja Ve­sica­re ovat uusim­pia Suo­mes­sa mark­ki­noil­le tul­lei­ta val­mis­tei­ta ja lä­hi­vuo­si­na saat­taa vaih­toeh­to­ja tulla lisää. Si­vu­vai­ku­tuk­si­na ovat mm. suun kui­vu­mi­nen ja um­me­tus. Niin sa­no­tuil­la rak­ko­se­lek­tii­vi­sil­lä val­mis­teil­la si­vu­vai­ku­tuk­sia pi­täi­si pe­ri­aat­tees­sa olla vä­hem­män, mutta kaik­kien val­mis­tei­den koh­dal­la on yk­si­löl­li­siä eroja. Vain ko­kei­le­mal­la voi tie­tää, mikä val­mis­teis­ta te­ho­aa par­hai­ten ilman han­ka­lia si­vu­vai­ku­tuk­sia. An­ti­ko­li­ner­git hei­ken­tä­vät tyh­jen­ty­mis­tä na­pu­tel­taes­sa, koska la­maa­vat rak­ko­li­has­ta. Par­haim­mil­laan ne so­pi­vat tois­to­ka­tet­roin­nin kans­sa.

Na­put­te­le­mal­la rakon tyh­jen­ty­mis­tä tai va­lu­mis­ta hel­pot­ta­maan voi ko­keil­la tam­su­los­ii­ni-lää­ki­tys­tä (Omnic, Ex­pros) tai uu­dem­pa­na lääk­kee­nä al­fut­so­sii­nia (Xat­ral). Mi­ni­ri­nil­lä voi­daan tur­val­li­ses­ti saada ai­kaan ti­la­päi­nen virt­san esi­tyk­sen voi­ma­kas vä­he­ne­mi­nen vaik­ka­pa len­to­mat­kan ajak­si.

Es­to­lääk­kei­nä käy­te­tään ylei­sim­min nit­ro­fu­ran­toi­nia tai tri­me­toprii­niä,. Vaih­toeh­to­na on Hi­pek­sal, joka ei var­si­nai­ses­ti ole an­ti­bioot­ti. Ru­tii­nin­omai­ses­ti es­to­lää­ki­tys­tä ei ny­ky­ään kui­ten­kaan käy­te­tä, vaan tu­leh­dus­kier­tees­sä ti­lan­tees­ta pitää neu­vo­tel­la lää­kä­rin kans­sa.

Sul­ki­ja­li­has­ten hal­kai­su voi olla hyvä vaih­toeh­to urt­sin käyt­tä­jäl­le, jos on on­gel­mia esim au­to­no­mi­ses­ta dys­reflek­sias­ta tai suu­ren jään­nös­virt­san ai­heut­ta­mis­ta tu­leh­duk­sis­ta. Ehkä näitä leik­kauk­sia teh­dään ny­ky­ään Suo­mes­sa liian vähän.

Rakon laa­jen­nus­leik­kaus voi­daan tehdä, jos kas­te­luon­gel­ma on to­del­la hait­taa­va. Rak­koa voi­daan laa­jen­taa käyt­tä­mäl­lä apuna suol­ta tai kuo­ria rakon li­has­ker­ros­ta ja siten hei­ken­tää sitä. Leik­kauk­sen jäl­keen rakko tyh­jen­ne­tään tois­to­ka­tet­roin­nil­la.

Han­ka­lis­sa ti­lan­teis­sa voi­daan tehdä kon­ti­nent­ti suo­li­säi­liö. Suo­len osas­ta teh­dään virt­saa ke­rää­vä säi­liö, jota tyh­jen­ne­tään ka­tet­roi­den esim. navan kaut­ta. Ta­val­li­nen avan­ne voi jos­kus olla vält­tä­mä­tön mu­nuais­ten toi­min­nan pe­las­ta­mi­sek­si.

Bo­tox-lää­ket­tä voi­daan ti­lan­teen mu­kaan ruis­kut­taa la­maa­maan joko rak­ko- tai sul­ki­ja­li­has­ta.
 

Rak­kos­ti­mu­laat­to­ri on yksi spas­ti­sen rakon hoi­to­muo­to. Ky­sees­sä on mo­ni­mut­kai­nen leik­kaus, joita ei ai­na­kaan vielä tehdä Suo­mes­sa. Ai­na­kin yksi suo­ma­lai­nen sel­käy­din­vam­mai­nen on lei­kat­tu Tuk­hol­man Ka­ro­lii­ni­ses­sa sai­raa­las­sa.

Rakon hoi­toon on tar­jol­la usei­ta apu­vä­li­nei­tä. Suo­mes­sa käy­tet­tä­vät ka­tet­rit ovat veden avul­la it­se­liu­kas­tu­via ja siten help­po­käyt­töi­siä. Uri­naa­li­kon­do­me­ja ja -pus­se­ja on usean mal­li­sia ja niitä on vain ko­keil­ta­va it­sel­leen so­pi­van löy­tä­mi­sek­si. Sama pätee vaip­poi­hin ja tip­pa­suo­jiin.

Suo­len toi­min­ta

20-08-2003 / AD

Sel­käy­din­vam­ma ai­heut­taa suo­len toi­min­taan kah­den­lai­sia muu­tok­sia: se hi­das­tuu ja sul­ki­ja­li­has­ten hal­lin­ta heik­ke­nee tai puut­tuu. Hi­das­tu­nut toi­min­ta ai­heut­taa hel­pos­ti um­me­tus­ta ja usein suoli jou­du­taan­kin “toi­mit­ta­maan” tiet­tyi­nä päi­vi­nä. Pi­dä­tys­ky­vyn puute voi tuoda eri­tyi­siä on­gel­mia ri­pu­lin ai­ka­na. Yleen­sä näi­den muu­tos­ten kans­sa kui­ten­kin pär­jäil­lään.

Suo­len si­säl­töä vie eteen­päin ns. “pe­ris­talt­ti­nen liike”, joka on suo­len sei­nä­män li­has­toi­min­taa. Tämä liike hi­das­tuu her­mo­vam­man seu­rauk­se­na. Kui­ten­kin sei­nä­män toi­min­ta jat­kuu, tosin siis lähes aina lais­kem­min. Vam­man taso vai­kut­taa toi­min­taan hie­man. Ma­ta­las­sa vam­mas­sa suoli ja sul­ki­ja­li­hak­set voi­vat olla vel­tom­pia. Var­si­nais­ta spas­ti­suut­ta suo­leen ei tule, tosin pe­ris­talt­ti­nen liike ei aina koor­di­noi­du hyvin.

Pyö­rä­tuo­lin käyt­tö tai oi­keas­taan nor­maa­lin kä­ve­lyn ja liik­ku­mi­sen puute hi­das­taa suo­len toi­min­taa en­ti­ses­tään. Käy­tän­nös­sä siis aika ruoan kul­keu­tu­mi­ses­ta suus­ta pe­rä­suo­leen voi kak­sin tai kol­min­ker­tais­tua ai­heut­taen ulos­teen kui­vu­mis­ta ja yli­mää­räis­tä ker­ty­mis­tä sekä um­me­tus­ta.

Pe­rä­suo­len ulom­man sul­ki­ja­li­hak­sen hal­lin­ta on tah­do­na­lais­ta. Her­mo­tus läh­tee ta­sol­ta S2-4, joten yleen­sä sel­käy­din­vam­ma vau­rioit­taa tä­tä­kin toi­min­taa.

Kui­tu­pi­toi­nen ruo­ka­va­lio eh­käi­see ulos­teen kui­vu­mis­ta ja lisää suo­len si­säl­töä edis­täen suo­len toi­min­taa. Luu­mut ovat esi­merk­ki van­hois­ta kons­teis­ta. Myös monin lääk­keen­omai­sin val­mis­tein saa­daan pa­ran­net­tua ti­lan­net­ta. Voi­daan aja­tel­la lii­kun­nan ja sei­so­mis- sekä kä­ve­ly­har­joi­tus­ten nor­maa­lis­ta­van suo­lis­ton toi­min­taa. Riit­tä­vä juo­mi­nen on tär­ke­ää, tosin se voi olla jos­kus ris­ti­rii­das­sa rakon ti­lan­teen kans­sa.

Osit­tai­ses­sa vam­mas­sa suo­len tyh­jen­ty­mi­nen voi ta­pah­tua kuin en­nen­kin, eli sil­loin kuin hätä tulee. Myös täy­del­li­ses­sä vam­mas­sa ulos­ta­mi­nen ta­pah­tua sa­moin. Suu­rin osa vam­mau­tu­neis­ta oppii tun­te­maan, mil­loin on hätä. On­gel­mik­si voi tulla kui­ten­kin pi­dä­tys­ky­vyn puute ja suo­len hi­das­tu­nees­ta toi­min­nas­ta joh­tu­va lii­al­li­sen ulos­teen ker­ty­mi­nen. Monen ei ole mah­dol­lis­ta odo­tel­la hätää tun­te­mus­ten puut­tu­mi­sen tai pi­dä­tys­ky­vyt­tö­myy­den vuok­si. Täl­löin suoli jou­du­taan “toi­mit­ta­maan” tiet­tyi­nä päi­vi­nä ja tiet­tyyn ai­kaan lääk­kein, pe­rä­ruis­kein ja/tai tusee­raa­mal­la. Se voi olla vaik­ka­pa joka aamu tai kaksi ker­taa vii­kos­sa. Elä­män rytmi mää­rää toi­mi­tusa­jan­koh­dan, useim­mi­ten se on aa­mui­sin.

Suo­len toi­mit­ta­mis­ta voi hel­pot­taa suo­len si­säis­ten “reflek­sien” hyö­dyn­tä­mi­nen. Tusee­raus tar­koit­taa sor­min pe­rä­suo­len sul­ki­ja­li­has­ten ve­nyt­tä­mis­tä/är­syt­tä­mis­tä tyh­jen­nys­reflek­sin lau­kai­se­mi­sek­si, mutta myös ulos­teen aut­ta­mi­sek­si sor­min ulos. Syö­mi­sen jäl­keen suoli voi toi­mia hel­pom­min. Han­ka­lis­sa ti­lan­teis­sa voi­daan jou­tua käyt­tä­mään suo­len huuh­te­lu­hoi­to­ja (ECC ja co­lon­te­ra­pia).

Omiin tot­tu­muk­siin­sa ju­mah­taa hel­pos­ti, joten niitä on aika ajoin hyvä ar­vioi­da kriit­ti­ses­ti­kin. Sään­nöl­li­nen rytmi voi kui­ten­kin olla tär­ke­ää. Jos jou­tuu is­tu­maan yli kolme tun­tia vii­kos­sa pön­töl­lä, on se lii­kaa. Mi­kään ei estä yrit­tää “kou­lut­taa” suol­ta vuo­si­kym­me­nien­kin ru­tii­nien jäl­keen.

Suo­len si­säl­lön mas­saa voi­daan li­sä­tä kui­tu­pi­toi­sil­la val­mis­teil­la (esim. Agiocur). Useim­mat niis­tä si­säl­tä­vät myös hie­man suo­lis­ton pe­ris­tal­tiik­kaa edis­tä­vää ai­net­ta (esim. Agio­lax, Laxa­mucil, Vi-Siblin). Vettä voi­daan ulos­te­mas­saan li­sä­tä tie­tyil­lä su­la­mat­to­mil­la so­ke­reil­la (esim. Le­vo­lac) tai Mo­vico­lil­la. Jär­ke­vä yh­dis­tel­mä voi­kin olla li­sä­tä si­säl­lön mas­saa ja pyr­kiä eh­käi­se­mään ulos­teen kui­vu­mis­ta hi­taas­ti toi­mi­vas­sa suo­les­sa.

Suo­len pe­ris­tal­tiik­kaa voi­daan li­sä­tä lääk­keil­lä kuten Pur­sen­nid tai Laxo­be­ron. Näitä käy­te­tään usein suo­len toi­mit­ta­mis­ta edel­tä­vä­nä il­ta­na. Mitä vä­hem­mäl­lä mää­räl­lä pe­ris­tal­tiik­kaa li­sää­viä val­mis­tei­ta pär­jää, sen pa­rem­pi.

Suo­len toi­mit­ta­mi­seen saa­te­taan tar­vi­ta pie­nois­pe­rä­ruis­kei­ta, kuten Mic­ro­lax tai Toi­lax.

Imo­diu­mia voi­daan tar­vi­ta ri­pu­lin ai­ka­na suo­len toi­min­nan hi­das­ta­mi­seen, mutta sitä voi jos­kus har­kin­nan jäl­keen käyt­tää myös sään­nöl­li­ses­ti.

Äkil­li­nen ri­pu­li on yleen­sä vi­rus­ten tai bak­tee­rien ai­heut­ta­ma. Pit­kä­ai­kai­ses­sa ri­pu­lis­sa on myös muut sai­rau­det, esim ke­lia­kia ja lak­too­si-in­to­le­rans­si pois­sul­jet­ta­va. Ulos­teen pi­dä­tys­ky­vyt­tö­myy­teen on saa­ta­vil­la vaip­po­ja ja muita apu­vä­li­nei­tä. Han­ka­lis­sa ti­lan­teis­sa voi käyt­tää eri­tyis­tä tam­po­nia. Eräs kek­se­liäs her­ra­mies käyt­ti ete­län mat­kal­la tras­se­lia ri­pu­lin ai­ka­na.

Suo­li­kaa­sun pur­kauk­set voi­vat olla ää­nek­käi­tä ja hai­se­via ja siten siis melko kiusal­li­sia. Mi­tään pa­tent­ti­lää­ket­tä ei ole, mutta Cupla­to­nia voi ko­keil­la.

Pe­rä­pu­ka­mat voi­vat tulla väis­tä­mät­tä vuo­sien ja vuo­si­kym­me­nien saa­tos­sa. Is­tu­mi­nen si­nän­sä ja suo­len toi­mit­ta­mi­set al­tis­ta­vat nii­den muo­dos­tu­mi­sel­le. On­gel­mik­si voi tulla ve­ren­vuo­to, au­to­no­mi­nen dys­reflek­sia ja spas­ti­suus. Pe­rä­pui­kot rau­hoit­ta­vat ti­lan­net­ta. Leik­kaus­hoi­to voi kui­ten­kin pi­dem­mäl­lä ai­ka­vä­lil­lä olla vält­tä­mä­tön, vii­meis­tään sil­loin, kun ul­koi­sia pu­ka­mia ei enää saa työn­net­tyä ta­kai­sin.

Vat­sa­sai­rauk­sia diag­no­soin­ti voi olla on­gel­mal­lis­ta. Tun­to­puu­tos­ten vuok­si esim. um­pi­li­säk­keen tu­leh­duk­sen oi­reet eivät tunnu nor­maa­lis­ti. Hä­ly­tys­merk­ke­jä ovat kuume, ko­vas­ti spas­ti­set vat­sa­li­hak­set ja huo­non­tu­va yleis­ti­la.

Li­sä­tie­toa:
Ar­tik­ke­li Duo­decim - Vai­kean um­me­tuk­sen hoito 

Sek­su­aa­li­toi­min­not

24-08-2003 / AD

Su­ku­puo­lie­lä­mä on tär­ke­ää, mutta hyvin yk­si­löl­lis­tä. Sen tu­li­si tie­ten­kin jat­kua myös vam­mau­tu­mi­sen jäl­keen. Tähän on koot­tu “tie­toa “ su­ku­puo­lie­lin­ten toi­min­nois­ta sel­käy­din­vam­man jäl­keen. Avoin kes­kus­te­lu voi olla hyö­dyk­si, mutta se ei ole vält­tä­mä­tön­tä. Tyy­dyt­tä­vään sek­sie­lä­mään on kaik­ki mah­dol­li­suu­det.

Ky­se­ly­tut­ki­muk­sen mu­kaan tun­to­puu­tok­set ovat suu­rin yk­sit­täi­nen te­ki­jä, joka hait­taa su­ku­puo­lie­lä­mää sel­käy­din­vam­man jäl­keen. Toi­saal­ta häi­riin­ty­nyt­tä tun­toa voi myös käyt­tää hy­väk­si, nämä alu­eet saat­ta­vat olla her­kis­ty­nei­tä myös miel­lyt­tä­väl­le kos­ke­tuk­sel­le. Jos su­ku­puo­lie­lin­ten alu­eel­la on tun­to­puu­tok­sia, kan­nat­taa käyt­tää muita, hyvin tun­te­via ero­gee­ni­siä aluei­ta hyö­dyk­si.

Riip­pu­mat­ta yti­men vau­rion ta­sos­ta tai laa­dus­ta, iso osa sel­käy­din­vam­mai­sis­ta kokee or­gas­min, jo­kai­sel­la sen var­maa­kin oman­lai­sen­sa hy­vä­no­lon­tun­ne. Ke­nen­kään on turha väit­tää, ettei täy­del­li­sen vam­man omaa­va voisi saada or­gas­mia.

NAI­NEN

Lähes aina yh­dyn­tä on mah­dol­li­nen. Emät­ti­men ja kli­to­rik­sen rea­goin­ti kos­ke­tuk­sel­le tai psyyk­ki­sel­le kii­hot­tu­mi­sel­le voi olla puut­teel­lis­ta, mutta tar­vit­taes­sa esim. liu­kas­tus­voi­teet pa­ran­ta­vat ti­lan­net­ta. Lääk­kei­den vai­ku­tus­ta tut­ki­taan. Jos yh­dyn­tään liit­tyy on­gel­mia, ovat ne kui­ten­kin lähes aina voi­tet­ta­vis­sa. Vink­ke­jä spas­ti­suu­den, ni­vel­ten jäy­kis­ty­mien, kivun ja rakon toi­min­nas­ta kan­nat­ta kysyä muita vam­mau­tu­nei­ta tai sek­su­aa­li­neu­vo­jal­ta.

Pe­ri­aat­tees­sa vau­rio sel­käy­ti­mes­sä ei vä­hen­nä nai­sen he­del­mäl­li­syyt­tä. Ai­vo­li­säk­keen hor­mo­nit saa­vat ai­kaan mu­na­so­lun ir­toa­mi­sen mu­na­sar­jois­ta. Mu­na­so­lu kul­keu­tuu mu­nan­joh­ti­mien kaut­ta koh­tuun. Pää­sään­töi­ses­ti tähän ta­pah­tu­ma­sar­jaan ei vam­mal­la ole mi­tään vai­ku­tuk­sia. Vam­maan epä­suo­ras­ti liit­ty­vät on­gel­mat, esim. huono yleis­kun­to ja jot­kin li­sä­sai­rau­det voi­vat kui­ten­kin pe­ri­aat­tees­sa nai­sen he­del­mäl­li­syyt­tä alen­taa.

Vam­mau­tu­mi­sen jäl­keen voi­vat kuu­kau­ti­set olla pois­sa ai­na­kin muu­ta­man kuu­kau­den, jol­loin mu­na­so­lu ei irtoa. Kuu­kau­ti­set siis kui­ten­kin pa­laa­vat, jol­lei mi­tään eri­tyis­tä syytä ole. Kuu­kau­tis­ten al­ka­mis­ta ei voi kui­ten­kaan etu­kä­teen tie­tää, joten myös tuona ai­ka­na on eh­käi­sys­tä pi­det­tä­vä huol­ta. Jos ras­kaak­si tu­le­mi­ses­sa esiin­tyy vai­keuk­sia, niitä voi­daan hoi­taa he­del­mät­tö­myy­den syyn mu­kai­ses­ti sa­moin kuin muil­la nai­sil­la.

Ras­kaut­ta on syytä seu­ra­ta ta­val­lis­ta huo­lel­li­sem­min ti­lan­tee­seen pe­reh­ty­nees­sä sai­raa­las­sa.. Ris­kei­nä ovat mm. virt­sa­tie­tu­leh­dus, ala­raa­jo­jen las­ki­moi­den ve­ri­tulp­pa, ane­mia ja pai­ne­haa­va. Ot­ta­mal­la huo­mioon nämä li­sään­ty­neet ris­kit voi­daan hai­tal­li­set on­gel­mat vält­tää. Mi­tään vaa­raa esim. si­kiön epä­muo­dos­tu­mil­la ei ole.

En­nen­ai­kai­sia syn­ny­tyk­siä esiin­tyy jon­kin ver­ran enem­män kuin muil­la nai­sil­la. Koh­dun­suun ti­lan­teen tark­kai­lu tulee aloit­taa ajois­sa ja jat­kaa sitä sään­nöl­li­ses­ti. Syn­ny­tyk­sen käyn­nis­ty­mi­seen liit­ty­viä koh­dun su­pis­tuk­sia ei ehkä huo­maa ja lap­si­ve­den menon tun­nis­ta­mi­ses­sa voi olla on­gel­mia.

Ras­kausai­ka­na on sel­vit­tä­vä joi­den­kin päi­vit­täis­ten toi­mien vai­keu­tu­mi­ses­ta. Liik­ku­mi­nen, siir­ty­mi­set ja esim. rakon toi­min­ta voi­vat muut­tua han­ka­lam­mik­si. Näis­tä ti­la­päi­sis­tä on­gel­mis­ta pää­see yli avus­tuk­sel­la, apu­vä­li­neil­lä ja ky­se­le­mäl­lä mui­den ko­ke­muk­sia. Äidin käy­tös­sä ole­vien lääk­kei­den so­pi­vuus si­kiöl­le on var­mis­tet­ta­va.

Syn­ny­tys­ta­van va­lin­ta ta­pah­tuu kuten vam­mat­to­mal­la nai­sel­la, eli asi­aan vai­kut­ta­vat mm. si­kiön asen­to, lan­tion mitat yms.. Käy­tän­nös­sä kui­ten­kin aika usein tur­vau­du­taan kei­sa­rin­leik­kauk­seen, vaik­kei mi­tään sel­vää tar­vet­ta ehkä oli­si­kaan. Ala­tie­syn­ny­tyk­sis­sä saa­te­taan jos­kus tar­vi­ta imu­kup­pia­vus­tus­ta, jos vat­sa­li­has­ten pon­nis­tus­voi­ma on alen­tu­nut. On muis­tet­ta­va riski au­to­no­mi­nen dys­reflek­sia -oi­reyh­ty­mään, jossa vamma kor­keam­mal­la kuin T6. Oi­reyh­ty­män voi lau­kais­ta koh­dun voi­mak­kaat su­pis­te­lut ja avau­tu­mis­vai­hee­seen liit­ty­vät nor­maa­lis­ti ki­pu­na tun­tu­vat är­syk­keet. Täl­löin on­gel­mak­si voi muo­dos­tua ve­ren­pai­neen vaa­ral­li­nen nousu ja sii­hen liit­ty­vä voi­ma­kas pään­sär­ky. Oi­reet voi­daan eh­käis­tä riit­tä­vän var­hai­sel­la epi­du­raa­li -puu­du­tuk­sel­la.

Lii­kun­ta­vam­man vuok­si voi lap­sen hoi­dos­sa moni asia aluk­si tun­tua han­ka­lal­ta, mutta ky­sy­mäl­lä mui­den rat­kai­su­ja ja apu­vä­li­nei­tä sekä avus­tus­ta­kin käyt­täen niis­tä kyllä sel­vi­ää.

MIES

Erek­tio eli siit­ti­men jäy­kis­ty­mi­nen voi olla vam­mau­tu­mi­sen jäl­keen­kin hyvä ja riit­tä­vä yh­dyn­tään. Jos erek­tio ei ole riit­tä­vä tai sitä ei tule lain­kaan , voi­daan ny­kyi­sil­lä hoi­doil­la ti­lan­ne lähes aina saada tyy­dyt­tä­väk­si. Suun kaut­ta otet­ta­vis­ta lääk­keis­tä Via­gra on ko­ke­mus­ta ja se yleen­sä toi­mii. Uusia lääk­kei­tä ovat Cia­lis ja Le­vit­ra, jotka vai­ku­tus­me­ka­nis­mil­taan Via­gran kal­tai­sia ja siten to­den­nä­köi­ses­ti myös te­hok­kai­ta. Upri­ma toi­mii har­vem­min. Pis­tos­hoi­to edel­leen hyvä vaih­toeh­to, jos e.m. lääk­keis­tä ei ole apua.

Sie­men­syök­sy on her­mos­ton sää­te­le­mä toi­min­ta, joka usein häi­riin­tyy sel­käy­ti­mes­sä ole­van vau­rion vuok­si. Ti­lan­net­ta, jossa sie­men­syök­syä ei yh­dyn­näs­sä tule, sa­no­taan ane­ja­ku­laa­tiok­si. Vaik­ka sie­men­syök­sy tu­li­si­kin, on­gel­ma­na voi kui­ten­kin olla sie­men­nes­teen hei­ken­ty­nyt laatu. To­den­nä­köi­ses­ti se ta­pah­tuu jo ensi kuu­kausi­na vam­mau­tu­mi­sen jäl­keen, eikä enää pa­he­ne vuo­sien saa­tos­sa. Miksi siit­tiöi­den liik­ku­vuus huo­no­nee, ei var­muu­del­la osata se­lit­tää. Sel­käy­din­vam­ma ei kui­ten­kaan ai­heu­ta sel­lai­sia muu­tok­sia siit­tiöi­hin, jotka joh­tai­si­vat lap­sen epä­muo­dos­tu­miin tai ke­hi­tys­häi­riöi­hin.

Jos kau­la- tai rin­ta­ran­gas­sa ole­van vau­rion koh­dal­la sel­käy­din on ko­ko­naan tu­hou­tu­nut (eli vau­rion on täy­del­li­nen), on to­den­nä­köis­tä, että yh­dyn­näs­sä tai mas­tur­baa­tiol­la ei tule sie­men­syök­syä. Osit­tai­ses­sa tai lan­ne­ran­gan alu­eel­la ole­vas­sa vam­mas­sa sie­men­syök­syn to­den­nä­köi­syys on suu­rem­pi. Var­mas­ti ei voi tie­tää, ennen kuin ko­kei­lee käy­tän­nös­sä. Jos sie­men­syök­sy ei tule yh­dyn­näs­sä, kan­nat­ta ensin ko­keil­la käsin mas­tur­baa­tio­ta ja oi­kein har­tia­voi­min.

Jos­kus erek­tion pa­ran­ta­mi­nen lääk­keil­lä tai pis­tos­hoi­dol­la voi hel­pot­taa sie­men­syök­syn saa­mis­ta mas­tur­baa­tios­sa tai yh­dyn­näs­sä. Eri­tyi­ses­ti, jos vamma on osit­tai­nen tai lan­ne­ran­gan alu­eel­la, aut­taa myös psyyk­ki­nen kii­hot­tu­mi­nen. Tun­nel­maan vi­rit­täy­ty­mi­nen on aina tie­ten­kin yk­si­löl­lis­tä.

Kai­kis­sa osit­tai­sis­sa ja niis­sä täy­del­li­sis­sä vam­mois­sa, jois­sa tun­to­ra­ja on navan koh­dal­la tai ylem­pä­nä kan­nat­ta seu­raa­vak­si ko­keil­la vibraat­to­ria (ta­val­lis­ta kä­si­käyt­töis­tä hie­ro­ma­lai­tet­ta). Vibraat­to­rin ai­heut­ta­ma vä­räh­te­ly on to­det­tu ole­van paras är­sy­ke siit­ti­men tun­to­her­mo­päät­teil­le. Lai­tet­ta käy­tet­tään suo­raan ters­kan ala­pin­nal­le. Kai­kil­la sel­käy­din­vam­mai­sil­la mie­hil­lä vibraat­to­ri ei tuo tu­los­ta, vaik­ka sen pi­täi­si toi­mia. Jos tie­tyt sel­käy­ti­men jaok­keet (T11-L2) ovat ko­ko­naan tu­hou­tu­neet, ei vibraat­to­ri voi edes teo­rias­sa­kaan toi­mia. Täl­löin seu­raa­va hoito, jota kan­nat­tai­si ko­keil­la, on elekt­ros­ti­mu­laa­tio pe­rä­suo­len kaut­ta (ns. elekt­roe­ja­ku­laa­tio).

Jos sie­men­syök­syä ei saada mil­lään kei­noin ai­kai­sek­si, voi­daan siit­tiöi­tä saada ohuel­la neu­lal­la imet­tyä suo­raa ki­vek­sis­tä tai li­sä­ki­vek­sis­tä. Ny­kyi­sin lähes jo­kai­ses­sa lap­set­to­muu­den hoi­don yk­si­kös­sä on mah­dol­li­suu­det näi­hin me­ne­tel­miin.

Jos ha­lu­aa tehdä lap­sia, täy­tyi­si ensin siis saada sie­men­syök­sy. Jos ko­ti­kons­tit eivät on­nis­tu, voi kään­tyä jon­kin lap­set­to­muu­den hoi­don yk­si­kön puo­leen. Seu­raa­va vaihe on ana­ly­soi­da sie­men­nes­te. Jos liik­ku­via siit­tiöi­tä on riit­tä­väs­ti, voi vibraat­to­rin käyt­tä­jä yrit­tää tehdä lap­sia ko­to­naan. Kuu­kau­tis­kier­ron oi­kean ajan­koh­dan mää­rit­tä­mi­sek­si kan­nat­taa ap­tee­kis­ta ostaa virt­sas­ta teh­tä­vä ko­ti­tes­ti (esim. Clearplan). Vii­meis­tään, jos kuu­den kuu­kau­den yrit­tä­mi­sel­lä ei on­nis­ta, on ryh­dyt­tä­vä var­si­nai­siin lap­set­to­muus­hoi­toi­hin. Myös kump­pa­nin gy­ne­ko­lo­gi­nen ti­lan­ne tulee sel­vit­tää. Mas­tur­baa­tiol­la tai vibraat­to­ril­la saa­dus­ta sie­men­nes­tees­tä voi­daan liik­ku­vat siit­tiöt “pestä”, ja jos niitä on riit­tä­väs­tä, lait­taa suo­raan koh­tuon­te­loon ohuel­la ka­tet­ril­la. Usein kui­ten­kin jou­du­taan me­ne­mään suo­raan koe­put­ki­he­del­möi­tyk­seen.

Koe­put­ki­he­del­möi­tyk­ses­sä nai­sen mu­na­sar­joi­hin kas­va­te­taan usei­ta mu­na­rak­ku­loi­ta hor­mo­ni­lää­ki­tyk­sen avul­la. Mu­na­so­lut ke­rä­tään mu­na­rak­ku­la­punk­tios­sa ja he­del­möi­te­tään kump­pa­nin siit­tiöil­lä so­lu­vil­je­ly­mal­jal­la. Ke­hit­ty­neis­tä al­kiois­ta yksi tai kaksi siir­re­tään koh­tuon­te­loon ja loput voi­daan pa­kas­taa mah­dol­lis­ta myö­hem­pää käyt­töä var­ten. Jos siit­tiöi­den he­del­möi­tys­ky­ky on huo­mat­ta­vas­ti alen­tu­nut voi­daan mu­na­so­lut mik­ro­he­del­möit­tää. Täl­löin ohuel­la in­jek­tio­pi­pe­til­lä yksi siit­tiö ruis­ku­te­taan suo­raan mu­na­so­luun. Kun siit­tiöt ke­rä­tään suo­raan ki­vek­sis­tä tai li­sä­ki­vek­sis­tä, jou­du­taan aina te­ke­mään mik­ro­he­del­möi­tys.

Jos vau­rio sel­käy­ti­mes­sä on kor­keam­mal­la kuin T6 (käy­tän­nös­sä tun­to­ra­ja käm­me­nen le­veys nän­nien ala­puo­lel­la), on sie­men­syk­syn yh­tey­des­sä ole­mas­sa riski ns. au­to­no­mi­nen dys­reflek­sia -oi­reyh­ty­mäl­le. Täl­löin ve­ren­pai­ne saat­taa voi­mak­kaan tun­to­är­syk­keen (jol­lai­nen sie­men­syök­sy on) joh­dos­ta nous­ta het­kel­li­ses­ti vaa­ral­li­sen kor­keal­le ja seu­rauk­se­na voi myös olla voi­ma­kas jys­kyt­tä­vä pään­sär­ky. Lie­vä­nä oi­reyh­ty­mä voi ai­heut­taa esim. rakon tyh­jen­tyes­sä vi­lun­vä­rei­tä, ihon ka­nan­li­haa ja lii­al­lis­ta hi­koi­lua. Täl­löin vibraat­to­rin ko­kei­lu tulee en­sim­mäi­sil­lä ker­roil­la tehdä ve­ren­pai­net­ta mi­ta­ten ja ni­fe­de­pii­ni -lää­ki­tyk­sen suo­jas­sa.

Iho-on­gel­mat

20-08-2003 / AD

Pai­ne­haa­vat ovat eni­ten ter­vey­den­huol­toa kuor­mit­ta­va sel­käy­din­vam­man kompli­kaa­tio. Äk­ki­sel­tään aja­tel­len luu­li­si, että pai­ne­haa­voil­ta olisi help­po vält­tyä. Niin ei kui­ten­kaan ole ja se kan­nat­taa pitää mie­les­sä.

Tun­to­puu­tok­set ovat tär­kein pai­ne­haa­voil­le al­tis­ta­va te­ki­jä. Sel­käy­din­vam­ma ai­heut­taa myös muita ris­ki­te­ki­jöi­tä pai­ne­haa­voil­le:

  • Lii­kun­ta­vam­ma vai­keut­taa asen­non muu­tok­sia, tämä ko­ros­tuu vuo­de­le­vos­sa al­ku­vai­heen sai­raa­la­hoi­dos­sa, mutta al­tis­taa myös päi­vit­täin is­tut­taes­sa.
  • Li­has­ten sur­kas­tu­mi­nen vä­hen­tää peh­myt­ku­dok­sia ihon ja lui­den vä­lis­sä.
  • Ää­reis­ve­ren­kier­ron sää­te­ly häi­riin­tyy ve­ri­suon­ten me­net­täes­sä her­mo­tuk­sen­sa.
  • Virt­sa­ra­kon ja pe­rä­suo­len toi­min­ta­häi­riö hei­ken­tää pi­dä­tys­ky­kyä sekä kor­keil­la vam­moil­la au­to­no­mi­sen her­mos­ton häi­riö jos­kus li­sään­ty­nyt­tä hi­koi­lua. Virt­sa, ulos­te ja hiki ihol­la ede­saut­ta­vat pai­ne­haa­vo­jen syn­ty­mis­tä.
  • Ai­na­kin al­ku­vai­hees­saan sel­käy­din­vam­ma hei­ken­tää yleis­kun­toa. Kuu­mei­se­na ja sai­raa­na pai­ne­haa­vau­mat syn­ty­vät hel­pom­min ai­neen­vaih­dun­nan vil­kas­tues­sa ja kyvyn huo­leh­tia it­ses­tään hei­ke­tes­sä. Sai­raa­laan jou­tu­mi­nen kuu­mei­sen virt­sa­tiein­fek­tion vuok­si onkin mo­nes­ti ollut alku han­ka­lal­le pai­ne­haa­val­le.


Mo­nil­la käy­tän­nön vin­keil­lä voi­daan vä­hen­tää ris­kiä pai­ne­haa­vo­jen syn­ty­mi­sel­le. Täl­lai­sia ovat mm:

  • Vältä is­tu­mis­ta ko­val­la alus­tal­la.
  • Vältä ryp­py­jä la­ka­nois­sa, kovia sau­mo­ja housuis­sa yms
  • Opi tun­nis­ta­maan oi­reet, jotka epä­suo­ras­ti ker­to­vat pai­neal­tis­tu­mi­ses­ta.
  • Sään­nöl­li­nen, päi­vit­täi­nen ihon tark­kai­lu tu­li­si jo­kai­sen omak­sua.
  • Myös ihon kun­nos­ta huo­leh­ti­mi­nen on tär­ke­ää (huo­lel­li­nen kui­vaus, ras­vaus).

 

Pai­ne­haa­vo­jen eh­käi­syyn on ke­hi­tet­ty apu­vä­li­nei­tä. Is­tuin­tyy­nyn va­lin­ta on tär­ke­ää ja sitä hel­pot­taa pai­ne­mit­taus, jol­loin myös huo­maa is­tu­ma-asen­non mer­ki­tyk­sen. Pat­jo­ja­kin on usean­lai­sia.

Haa­vat saa­vat hel­pos­ti al­kun­sa esim. pie­nis­tä nir­hau­mis­ta. Hoida kaik­ki täl­lai­set heti huo­lel­li­ses­ti. Mi­kä­li pai­ne­haa­vo­jen eh­käi­sys­sä ei on­nis­tu­ta, tulee no­peas­ti aloit­taa asian­tun­te­va hoito. Myös arvio ki­rur­gi­sen hoi­don tar­pees­ta tulee tehdä riit­tä­vän ajois­sa.

Pa­lo­vam­mo­ja syn­tyy hel­pos­ti tunn­ot­to­mil­le ihoa­lueil­le. Ole va­ro­vai­nen kuu­man veden kans­sa ja sau­nas­sa yms. Älä kul­je­ta kah­vi­kup­pia sy­lis­sä. En­sia­pu­na on huuh­te­lu kyl­mäl­lä ve­del­lä riit­tä­vän pit­kään.

Sy­rin­go­mye­lia

30-10-2003 / AD

Kun ta­pa­tur­man jäl­keen akuut­ti­vai­heen hoito on to­teu­tet­tu (esim. sel­kä­ran­gan mur­tu­ma on lei­kat­tu) ja lää­ke­tie­teel­li­nen ti­lan­ne on va­kiin­tu­nut, ei vau­rio sel­käy­ti­mes­sä yleen­sä pa­he­ne. Sen si­jaan osit­tai­ses­sa vau­rios­sa toi­min­ta­ky­ky voi ko­hen­tua pit­kään­kin. On kui­ten­kin ole­mas­sa tiet­ty­jä ti­lan­tei­ta, jotka voi­vat sel­käy­ti­men ti­lan­net­ta huo­non­taa. Yksi täl­lai­nen riesa on ni­mel­tään sy­rin­go­mye­lia.

Sel­käy­din on sel­kä­ran­gan si­säl­lä ohuen nes­te­vai­pan ym­pä­röi­mä ja myös yti­men si­säl­lä kul­kee aivan ohut nes­te­ka­na­va (kes­kus­ka­na­va). Sel­käy­din­nes­teet­tä syn­tyy hil­jal­leen lisää ja sama määrä nes­tet­tä myös pois­tuu, eli sel­käy­din­nes­teel­lä on oma kier­ton­sa. Ta­pa­tur­man jäl­keen tämä nes­te­kier­to saat­taa häi­riin­tyä ai­heut­taen on­gel­mia. Sel­käy­ti­men kes­kus­ka­na­va voi laa­jen­tua tai yti­meen voi muo­dos­tua on­te­loi­ta.

Sy­rin­go­mye­lia voi joh­tua useas­ta eri syys­tä. Jos ky­sees­sä on ta­pa­tur­man jäl­kei­nen tila, pu­hu­taan “postt­rau­maa­ti­ses­ta sy­rin­go­mye­lias­ta”. Täl­lai­sia muu­tok­sia voi tulla vau­rion sekä ylä- että ala­puo­lel­la. Han­ka­lim­mil­laan pa­raple­gia voi hil­jal­leen muut­tua kor­keak­si tet­raple­giak­si, eli ti­lan­tee­seen on syytä suh­tau­tua va­ka­vas­ti.

Ylei­sin en­sioi­re on se­lit­tä­mä­tön kipu esim. ylä­raa­jas­sa. Muita oi­rei­ta voi­vat olla tun­to­häi­riöt ja li­has­voi­man ale­ne­mi­nen, li­sään­ty­nyt spas­ti­suus sekä au­to­no­mi­sen her­mos­ton ta­hol­ta tu­le­via oi­rei­ta (esim. poik­kea­va hi­koi­lu). Luon­nol­li­ses­ti osal­le em. oi­reis­ta voi olla mui­ta­kin syitä. Ti­lan­ne on usein kui­ten­kin syytä huo­lel­li­ses­ti sel­vit­tää ja par­hai­ten se ta­pah­tuu sy­rin­go­mye­li­aa epäil­täes­sä mag­neet­ti­ku­vauk­sel­la.

Oi­rei­nen, han­ka­la sy­rin­go­mye­lia tulee noin 4-5 %:lle ta­pa­tur­mai­ses­ti vam­mau­tu­neis­ta. Oi­reet­to­mia nes­teon­te­loi­ta voi olla jopa 15-20 %:lla. Oi­rei­den il­maan­tues­sa voi­daan ti­lan­net­ta jos­kus jäädä vain seu­raa­maan, mutta useim­mi­ten tar­vi­taan neu­ro­ki­rur­gin suo­rit­ta­ma leik­kaus. Täl­löin ta­voit­tee­na on yleen­sä lä­hin­nä tilan pa­he­ne­mi­sen es­tä­mi­nen, mutta osa oi­reis­ta myös kor­jaan­tuu.

Au­to­no­mi­nen dys­reflek­sia

01-12-2003 / AD

Ih­mi­sen her­mos­to voi­daan jakaa useal­la eri ta­val­la. Yksi tapa on jakaa se kah­teen: tah­do­na­lai­nen ja tah­dos­ta riip­pu­ma­ton her­mos­to. Tah­do­na­lai­sen her­mos­ton avul­la toi­mi­vat mm. li­hak­sem­me raa­jois­sa. Suu­rin osa si­säe­li­miem­me toi­mi­nas­ta ta­pah­tuu au­to­maat­ti­ses­ti, ilman että ajat­te­lem­me asiaa. Esim. suo­lis­ton, sy­dä­men toi­min­ta ja hen­gi­tys suu­rel­ta osil­ta ta­pah­tu­vat tällä lail­la. Kui­ten­kin esim. rakon ja suo­len toi­min­taa pys­tym­me tah­do­na­lai­ses­ti sää­te­le­mään tyh­jen­tä­mis­vai­hees­sa. Sel­käy­din­vam­ma vai­kut­taa aina myös tähän tah­dos­ta riip­pu­mat­to­maan her­mos­toon ja muu­tok­set eli­mis­tön toi­min­nois­sa riip­pu­vat vam­man laa­dus­ta.

Tah­dos­ta riip­pu­ma­ton her­mos­to ja­kaan­tuu sym­paat­ti­seen ja pa­ra­sym­paat­ti­seen her­mos­toon. Sym­paat­ti­nen her­mos­to val­mis­taa ih­mis­tä äkil­li­siin pon­nis­tuk­siin, kun taas pa­ra­sym­paat­ti­nen her­mos­to toi­mii ak­tii­vi­sem­min kun ih­mi­nen on le­vos­sa.

AU­TO­NO­MI­NEN DYS­REFLEK­SIA (AD)

AD-oi­reyh­ty­mä voi esiin­tyä kor­keil­la vam­moil­la (yli t 6). Se joh­tuu pää­asias­sa sym­paat­ti­sen her­mos­ton yli­toi­min­nas­ta, jonka lau­kai­see jokin är­sy­ke vam­ma­ta­son ala­puo­lel­ta. Tyy­pil­li­nen lievä oire on virt­sa­ra­kon toi­min­taan liit­ty­vä iho­kar­vo­jen pys­tyyn nousu ja vi­lun­vä­reet. Muita han­ka­lam­pia oi­rei­ta ovat poik­kea­van run­sas hi­koi­lu vam­ma­ta­son ylä­puo­lel­la ja jys­kyt­tä­vä pään­sär­ky. Jos­kus ti­lan­tee­seen voi liit­ty­vä sy­dä­men ryt­min hi­das­tu­mi­nen tai muita ryt­mi­häi­riöi­tä, toi­saal­ta sy­dä­men rytmi voi myös kiih­tyä.

Oi­reyh­ty­män lau­kai­see siis jokin är­sy­ke. Useim­mi­ten se on rakon toi­min­ta, mutta myös suo­len täy­tei­syys tai tyh­jen­ty­mi­nen, su­ku­puo­lie­li­miin liit­ty­vät toi­min­not tai esim. iho­är­sy­tys pit­kään is­tues­sa voi ai­heut­taa oi­rei­lua. Jys­kyt­tä­vä pään­sär­ky on aina merk­ki ai­na­kin ti­la­päi­ses­ti liian kor­keal­la ol­lees­ta ve­ren­pai­nees­ta ja näitä ti­lan­tei­ta tu­li­si­kin vält­tää. Het­kel­li­ses­ti ve­ren­pai­ne voi ylit­tää jopa arvot 200/120 ja tuol­loin ve­ren­kier­toe­li­mis­tö ra­sit­tuu. Tyy­pil­li­ses­ti myös esim. fluns­sa, pieni iho­rik­ko tai kyn­si­val­lin tu­leh­dus saat­taa toi­mia li­sä-är­syk­kee­nä ja jys­kyt­tä­vä pään­sär­ky il­maan­tuu aina, kun rakko alkaa tyh­jen­ty­mään.

En­sim­mäi­nen hoito on siis pois­taa är­syt­tä­vä te­ki­jä. Mi­kä­li rakko on kovin äkäi­nen ja ai­heut­taa pään­sär­kyä, tu­li­si se mie­luum­min ka­tet­roi­da. Myös suo­len toi­mit­ta­mi­ses­sa oi­rei­lun ol­les­sa voi­ma­kas tu­li­si olla va­ro­vai­nen ja mah­dol­li­ses­ti jopa käyt­tää puu­dut­ta­vaa gee­liä. Eri­tyis­ti­lan­tei­ta ovat mie­hil­lä sie­men­syök­sy ja nai­sil­la syn­ny­tys, jotka voi­vat ai­heut­taa hy­vin­kin voi­mak­kaan oi­rei­lun ja ne on es­tet­tä­vä etu­kä­teen.

Oi­reyh­ty­män eh­käi­see tie­tyt lääk­keet esim. ni­fe­de­pii­ni etu­kä­teen, kun tie­de­tään pään­sä­ryn ole­van tu­los­sa. Kuu­ri­luon­toi­ses­ti esim. Pratziol-ni­mis­tä lää­ket­tä voi ottaa usean päi­vän ajan rakon ol­les­sa äkäi­nen. Ti­lan­teen ar­vioi­mi­sek­si pe­rus­toi­men­pi­de on mi­ta­ta ve­ren­pai­ne. Jos se on kor­kea, on is­tu­ma-asen­to pa­rem­pi kuin ma­kuu­asen­to.

Oi­reyh­ty­män riski on kai­kil­la, joi­den vau­rio­ta­so on kor­keam­pi kuin T 6, vaik­ka vamma olisi osit­tai­nen­kin. Hil­jal­leen li­sään­ty­vä oi­rei­lu voi olla merk­ki esim. sy­rin­go­mye­lias­ta tai muus­ta on­gel­mas­ta vam­ma­ta­son ala­puo­lel­la. Mi­kä­li är­sy­ket­tä ei siis löydy, on syytä tehdä tar­kem­pia tut­ki­muk­sia.

Os­teo­po­roo­si

01-12-2003 / AD

Os­teo­po­roo­si eli luus­ton kalk­ki­ka­to joh­tuu pää­asias­sa luus­ton nor­maa­lin pys­ty­suun­tai­sen kuor­mi­tuk­sen puut­tees­ta. Näin ollen lui­den hau­ras­tu­mi­nen on pyö­rä­tuo­lin käyt­tä­jäl­le lähes vää­jää­mä­tön seu­raa­mus. Myös muut te­ki­jät, kuten ra­vin­to ja hor­mo­ni­ta­sa­pai­non muu­tok­set vam­mau­tu­mi­sen jäl­keen saat­ta­vat edis­tää os­teo­po­roo­sia.

Il­mei­ses­ti jo muu­ta­mien en­sim­mäis­ten kuu­kausien jäl­keen vam­mau­tu­mi­ses­ta luus­tos­ta ir­taan­tuu kalk­kia, joka pois­tuu eli­mis­tös­tä. Sei­so­ma­har­joi­tuk­set voi­vat ai­na­kin jos­sain mää­rin ede­saut­taa luus­ton kun­nos­sa py­sy­mis­tä, mutta var­maa näyt­töä tästä ei ole. Mah­dol­li­ses­ti myös pai­kal­laan sei­so­mi­nen vaik­ka­pa tun­nin päi­väs­sä ei anna riit­tä­vää är­sy­ket­tä luuta muo­dos­ta­vil­le so­luil­le. Riit­tä­vä kal­kin ja D-vi­ta­mii­nin saan­ti voi hi­das­taa os­teo­po­roo­sia. Sei­so­mi­sen ohel­la ylei­nen lii­kun­ta ja hyvä ra­vit­se­mus­ti­la mah­dol­li­ses­ti es­tä­vät os­teo­po­roo­sin pa­he­ne­mis­ta.

Lui­den hau­ras­tues­sa voi mur­tu­mia tulla hel­pos­ti ja suu­rim­mas­sa ris­kis­sä on rei­si­luu sekä sen kau­lao­sa. Jo pel­käs­tään nor­maa­lis­sa siir­ty­mis­ti­lan­tees­sa ala­raa­jan vään­tyes­sä voi luu mur­tua. Ti­lan­teen ol­les­sa näin han­ka­la on luon­nol­li­ses­ti hoi­to­kei­no­ja ja lää­ki­tyk­siä mie­tit­tä­vä ja otet­ta­va käyt­töön. Myös kai­kis­sa ris­ki­ti­lan­teis­sa tulee olla va­ro­vai­nen.

Uudet os­teo­po­roo­si­lääk­keet saat­ta­vat jopa li­sää­vät luun muo­dos­tus­ta, mutta missä vai­hees­sa ja kenen niitä pi­täi­si syödä, ei ku­kaan osaa sanoa. Luun mur­tu­mat ovat siis se riesa, jota os­teo­po­roo­sis­ta on odo­tet­ta­vis­sa. Ti­lan­ne pi­täi­si ar­vioi­da, eten­kin, jos mur­tu­ma syn­tyy hel­pos­ti pie­nes­tä ko­lauk­ses­ta tai vään­ty­mi­ses­tä. Ta­val­li­nen rönt­gen tut­ki­mus ei riit­tä­väs­ti kerro os­teo­po­roo­sin as­tet­ta, vaan se on sel­vi­tet­tä­vä eri­kois­tut­ki­muk­sil­la.

Hau­raa­seen luu­hun tul­lut mur­tu­ma pa­ra­nee hi­taas­ti ja jos­kus luu­tu­mis­ta ei kerta kaik­ki­aan ta­pah­du. Hoi­to­vaih­toeh­dois­ta on luuta le­vyl­lä tai ydin­nau­lal­la tu­ke­va leik­kaus­hoi­to suo­si­tel­ta­vam­pi kuin ala­raa­jan kip­saus.

Muut rie­sat

01-12-2003 / AD

Sel­käy­ti­men vau­rio ai­heut­taa vai­kean vam­man, joka kuor­mit­taa mo­nel­la ta­val­la eli­mis­töä epä­nor­maa­lis­ti. Myös psyyk­ki­nen puoli voi jou­tua ko­val­le koe­tuk­sel­le. Lää­ke­tie­teen, kun­tou­tuk­sen ja asen­tei­den ke­hit­ty­mi­sen myötä on sel­käy­din­vam­mais­ten odo­tet­ta­vis­sa oleva eli­ni­kä lähes sama kuin muul­la väes­töl­lä. Li­sään­ty­nyt­tä kuol­lei­suut­ta voi­vat ai­heut­taa hen­gi­tys­tie­tu­leh­duk­set, it­se­mur­hat (tosin osa sel­käy­din­vam­mai­sis­ta vam­mau­tuu it­se­mur­hay­ri­tyk­sis­sä) ja vam­man mah­dol­li­set vai­ku­tuk­set ve­ren­kier­toe­li­mis­töön sekä ai­neen­vaih­dun­taan. Ai­em­min kuo­lin­syy­nä saat­toi­vat ko­ros­tua mu­nuais­ten va­jaa­toi­min­ta ja virt­sa­tie­tu­leh­duk­sis­ta joh­tu­neet ve­ren­myr­ky­tys­ti­lat. Nämä kye­tään ny­kyi­sin en­nal­taeh­käi­se­mään.

Sel­käy­din­vam­ma saa ai­kaan mo­nen­mois­ta rie­saa, jois­ta han­ka­lam­pia on näil­lä si­vuil­la jo kä­si­tel­ty. Seu­raa­vas­sa vielä lisää sil­li­sa­laat­tia.

PYÖR­RY­TYS

Mi­kä­li vamma sel­käy­ti­mes­sä on ta­sol­la T 5 tai sitä ylem­pä­nä ai­heu­tuu yleen­sä sym­paat­ti­sen her­mos­ton la­ma­ti­lan vuok­si ve­ren­pai­neen las­kua ja myös sy­dä­men ryt­min hi­das­tu­mis­ta. Eri­tyi­ses­ti tämä on on­gel­ma­na en­sim­mäi­si­nä päi­vi­nä ta­pa­tur­man jäl­keen ja sitä on hoi­det­ta­va ak­tii­vi­ses­ti.

Jo muu­ta­man päi­vän­kin vuo­de­le­von jäl­keen eli­mis­tö tot­tuu vaa­ka­ta­sos­sa ole­mi­seen ja äkil­li­nen pys­tyyn nouse­mi­nen voi ai­heut­taa mus­te­ne­mis­ta sil­mis­sä, joka joh­tuu ve­ren­pai­neen las­kus­ta. Syynä on ve­ren­kier­ron liian suuri ja­kaan­tu­mi­nen ala­raa­joi­hin ja suo­lis­ton ve­ri­suo­niin, ei­vät­kä aivot saa riit­tä­väs­ti verta. Siksi jo­kai­sel­la sel­käy­din­vam­mai­sel­la en­sim­mäi­siä ker­to­ja pyö­rä­tuo­liin siir­tyes­sä voi esiin­tyä hui­maus­ta ja pyör­tyi­lyä vam­ma­ta­sos­ta riip­pu­mat­ta.

Ve­ren­pai­neen lasku jää tet­roil­la usein py­sy­väk­si­kin, mutta lähes aina eli­mis­tö so­peu­tuu ti­lan­tee­seen viik­ko­jen ja kuu­kausien ku­lues­sa. Al­ku­vai­hees­sa vuo­de­le­von jäl­keen har­joi­tel­taes­sa is­tu­mis­ta pyö­rä­tuo­lis­ta tar­vi­taan useim­mi­ten ve­ren­pai­net­ta nos­ta­vaa lää­ki­tys­tä, joita ovat esim. Ef­for­til, Ors­ta­norm, Efedrin ja Flo­ri­nef. Li­säk­si ala­raa­joi­hin voi­daan käyt­tää lie­väs­ti pu­ris­ta­via si­dok­sia tai tu­ki­suk­kia. Kevyt aa­mu­pa­la ja kahvi ennen pys­tyyn nousua saat­taa myös aut­taa. Toi­saal­ta ras­kaan ate­rian jäl­keen oire voi han­ka­loi­tua. Yleis­sai­rau­det kuten esim. ane­mia pa­hen­ta­vat ti­lan­net­ta.

Hoi­dois­ta huo­li­mat­ta saat­taa hel­pos­ti esiin­tyä hui­maus­ta, jopa pyör­ty­mi­siä. Yleis­kun­non ko­hen­tues­sa ja eli­mis­tön tot­tues­sa ma­ta­laan ve­ren­pai­nee­seen pää kui­ten­kin alkaa kes­tä­mään pa­rem­min ja pa­rem­min is­tu­mis­ta. Vuo­sien saa­tos­sa voi­daan useim­mi­ten si­dok­sis­ta ja lää­ki­tyk­ses­tä luo­pua ja hui­maus on on­gel­ma­na kor­kein­taan vähän aikaa sän­gys­tä pyö­rä­tuo­liin siir­ty­mi­sen jäl­keen. Ma­ta­lat ve­ren­pai­near­vot esim. 90/60 kuu­lu­vat siis asi­aan vau­rion tason ol­les­sa kor­kea. Mit­ta­rin osoit­ta­mis­ta ma­ta­lis­ta ve­ren­pai­ne­lu­ke­mis­ta ei tar­vit­se huo­les­tua, sillä eli­mis­tö ei niis­tä kärsi, mi­kä­li voin­ti­si on hyvä. Jos­kus kui­ten­kin on­gel­ma jää py­sy­väk­si ja edel­lä mai­nit­tu­ja hoi­to­kei­no­ja jou­du­taan käyt­tä­mään.

NI­VE­LET

Ni­vel­ten jäy­kis­ty­mi­seen voi olla usei­ta syitä. Ta­pa­tur­man jäl­keen al­ku­vai­hees­sa saat­taa ni­ve­len ym­pä­ril­le muo­dos­tua luu­ku­dos­ta, useim­mi­ten lonk­ka- tai kyy­när­ni­ve­leen. Tuol­loin oi­rei­na ovat kuu­mo­tus ja tur­vo­tus. Ve­ri­ko­keel­la voi­daan ti­lan­teen ak­tii­vi­suut­ta ar­vioi­da ja diag­noo­si var­mis­taa ult­ra­ää­ni­tut­ki­muk­sel­la. Syytä yli­mää­räi­seen luun­muo­dos­tuk­seen var­muu­del­la tie­de­tä. Ar­vel­laan, että liian raju sel­lai­sen ni­ve­len lii­kut­te­lu, jota li­hak­set eivät tue, saa ai­kaan pie­niä ve­ren­pur­kau­mia, josta luun­muo­dos­tus saa al­kun­sa. Hoi­to­na on ni­ve­len ää­ri­liik­kei­den es­tä­mi­nen, mutta fy­sio­te­ra­peu­tin lii­ke­laa­juuk­sien yl­lä­pi­to, mah­dol­li­set lääk­keet ja myö­hem­mäs­sä vai­hees­sa ti­lan­teen ol­les­sa han­ka­la leik­kaus­hoi­to. Nivel voi jäy­kis­tyä myös, mi­kä­li sen lii­ke­laa­juuk­sis­ta ei al­ku­vai­hees­sa pi­de­tä huol­ta. Myös spas­ti­suus voi ai­heut­taa jän­tei­den ja ni­vel­kap­se­lei­den ki­ris­ty­mis­tä es­täen ni­ve­len lii­ket­tä. Fy­sio­te­ra­pial­la on luon­nol­li­ses­ti tär­keä teh­tä­vä näis­sä ta­pauk­sis­sa.

Vuo­sien ja vuo­si­kym­men­ten saa­tos­sa tulee var­muu­del­la ra­si­tus­vam­mo­ja, jotka joh­tu­vat pyö­rä­tuo­lil­la liik­ku­mi­ses­ta tai apu­vä­li­neil­lä kä­ve­le­mi­ses­tä. Kaik­kiin täl­lai­siin oi­rei­siin tulee suh­tau­tua huo­lel­li­ses­ti, koska esim. han­ka­la ol­ka­pää­vai­va voi estää täy­sin oma­toi­mi­sen liik­ku­mi­sen. It­ses­tä kan­nat­taa muu­ten­kin pitää huol­ta ja tur­vau­tua apu­vä­li­nei­siin mie­luum­min liian ai­kai­sin kuin liian myö­hään. Mi­nul­le­kin on ol­ka­päi­den ku­lu­mien vuok­si jo suo­si­tel­tu säh­kö­pyö­rä­tuo­lia.

YLEIS­SAI­RAU­DET

Li­has­ten nor­maa­lin toi­min­nan puut­tu­mi­nen voi ai­heut­taa muu­tok­sia myös ai­neen­vaih­dun­taan. Ve­ren­kier­toe­li­mis­tö ei vält­tä­mät­tä saa nor­maa­lin­kal­tais­ta ra­si­tus­ta mil­lään lii­kun­ta­muo­dol­la, tähän voi vai­kut­taa myös sym­paat­ti­sen her­mos­ton ali­toi­min­ta. Seu­rauk­se­na voi olla li­sään­ty­nyt riski saada sy­dän- ja ve­ren­kier­toe­li­mis­tön sai­rauk­sia. Mah­dol­li­ses­ti myös van­huusiän so­ke­ri­tau­ti voi tulla hel­pom­min. Edel­lä mai­ni­tuis­ta ei tosin ole var­maa näyt­töä, mutta mah­dol­li­set li­sään­ty­neet ris­kit tulee ottaa huo­mioon.

Käytämme evästeitä käyttökokemuksen parantamiseksi. Lue lisää evästeistä tietosuojaselosteesta.