Selkäytimen vaurion voi aiheuttaa mikä tahansa tekijä, joka vaurioittaa selkäydintä. Aiheuttaja voi olla tapaturma, sairaus tai selkäytimen vaurio voi olla synnynnäinen.  

Suomessa arvioidaan syntyvän vuosittain noin 200 traumaattista selkäytimen vauriota ja noin 300 sairausperäistä selkäytimen vauriota.  

Tapaturmissa kuten liikenneonnettomuuksissa, kaatumisissa tai putoamistapaturmissa selkäydin vaurioituu esimerkiksi murtuman tai muun selkärangan rakenteen aiheuttaessa painetta selkäytimen alueelle. Myös esimerkiksi terävä esine tai luoti voi tapaturmaisesti vaurioittaa selkäydintä. 

Sairausperäisten selkäytimen vaurion voi aiheuttaa rangan kulumamuutokset, jotka ahtauttavat selkäytimen kulkureittiä (spinaalistenoosi), välilevynpullistuma, kasvain, selkäytimen verenkiertohäiriö kuten infarkti, selkäytimen alueen verenvuoto, selkärangankanavan sisäinen märkäkertymä sekä monet muut sairaustilat, jotka aiheuttava painetta tai pysyvän toimintahäiriön selkäytimeen.   

Synnynnäisiä selkäytimen vaurioita aiheuttavat esimerkiksi synnynnäiset selkäydinkohjut. 

Asia-classification eli American Spinal Injury Association Impairement Scale on kansainvälinen selkäydinvaurioiden luokitusjärjestelmä. ASIA-luokitusta tehdessä testataan luokitukseen kuuluvien lihasten voima asteikolla 0-5. 0 tarkoittaa, ettei lihaksessa ole lainkaan voimaa ja 5 tarkoittaa normaalia voimaa. Lisäksi koko vartalon alueelta testataan kevytkosketustunto pumpulitikulla ja terävä-tylppä-tunto hakaneulan avulla. Peräaukon sulkijalihaksen voiman ja peräsuolen tunnon lääkäri kokeilee sormen avulla. ASIA-luokituksen avulla määritellään vaurion taso ja onko se täydellinen vai osittainen.  

Spastisuus on keskushermoston vaurioon liittyvää lihasjännityksen lisääntymistä. Sitä voi siis esiintyä kaula – ja rintarangan alueen selkäydinvaurioissa. Lannerangan alueen vaurioissa spastisuutta ei esiinny. Lisäksi aivojen alueen vauriot kuten aivoinfarktit ja aivovammat voivat aiheuttaa spastisuutta.  

Spastisuus voi ilmetä jatkuvana lihasten jäykkyytenä, ajoittaisena jäykkyytenä, tärinänä, kramppeina tai kiristävänä tunteena. 

Spastisuus vaihtelee monien tekijöiden seurauksena, esimerkiksi ummetus, virtsatietulehdus, haava tai murtuma voi pahentaa akuutisti spastisuutta. Samoin jännitys, ahdistus tai väsymys voi vaikuttaa spastisuuteen.  

Spastisuutta voidaan hoitaa venyttelemällä, asentohoidoilla, fysio- ja toimintaterapialla, suun kautta otettavilla lääkkeillä, lisäksi yksilöllisesti voidaan harkita yksittäisten lihasten botuliinitoksiini-injektioita ja baklofeeni lääkepumppuhoitoa. 

Selkäytimen vauriossa rakon toimintaan tulee usein muutoksia. Virtsarakko ja virtsaputki muodostavat kokonaisuuden, jonka on tarkoitus varastoida munuaisten erittämä virtsa ja tyhjentyä sopivalla hetkellä. Selkäytimen vaurioiduttua rakon toimintaa säätelevien hermoimpulssien kulku estyy tai heikkenee ja tämä vaikuttaa virtsaamiseen.  

Muutokset virtsaamistoiminnoissa voidaan jakaa karkeasti kolmeen osaan: rakon tyhjentämisen vaikeus tai puuttuminen, virtsan varastoinnin ongelmat, eli virtsan karkailu ja rakon tunnon puuttuminen, jolloin rakon täyttymistä ei tunne. Se, minkälaisia muutoksia rakon toimintaan tulee selkäytimen vaurion myötä, on yksilöllistä.  

Kertakatetrointi on suositelluin rakon tyhjentämisen menetelmä, mikäli rakon tyhjentäminen ei onnistu. Yksilöllisesti voidaan päätyä myös katetrin asentamiseen vatsanpeitteiden läpi, eli ns. “ kystofix”. Alatiekatetria ei suositella pitkäaikaisena rakontyhjentämisen menetelmänä. Aikaisemmin osa potilaista on tyhjentänyt rakon “naputtelemalla” alavatsaa ja näin käynnistämällä virtsaamisrefleksin. Naputtelua ei enää suositella rakon tyhjentämismenetelmänä.  

Vammautumisen tai sairastumisen jälkeen suurin osa sairastuneista käy urologin arviossa ja urodynaamisessa tutkimuksessa, jossa arvioidaan rakon toimintaa ja tuntoa. Tutkimuksen perusteella jokaiselle potilaalle suunnitellaan yksilöllisesti rakon tyhjentämistapa, seuranta ja aloitetaan tarvittaessa lääkityksiä. 

Rakon kertakatetrointi ja ”kystofix” eli rakon tyhjentäminen vatsanpeitteiden läpi menevän katetrin kautta altistavat bakteerikasvulle rakossa. Kun rakossa on ajoittain tai väliaikaisesti vierasesine, pääsee rakkoon helposti bakteereita. Kertakatetrointi on syytä suorittaa mahdollisimman hygieenisesti hoitavasta yksiköstä saatujen ohjeiden mukaisesti. Mikäli virtsassa todetaan virtsaviljelyssä bakteerikasvua ilman virtsatieinfektion oireita, ei antibioottia yleensä aloiteta. Mikäli henkilöllä on virtsatieoireita ja viljelyssä todetaan bakteerikasvua, aloitetaan usein antibioottihoito. Virtsatieinfektioiden estoon aloitetaan pitkäaikaisia antibioottihoitoja nykyään harvoin. Pitkäaikainen antibioottihoito aiheuttaa resistenttien bakteerikantojen kehittymistä ja lisää mikrobilääkeresistenssiä. Jokainen tilanne arvioidaan kuitenkin yksilöllisesti hoitavassa yksikössä.  

Selkäytimen hermojen vaurio vaikuttaa myös sukupuolielinten alueen tuntoaistiin ja toimintaan. Tuntopuutokset tai ihon yliherkkyys voivat vaikeuttaa kiihottumista niin naisilla kuin miehillä. Spastisuus voi vaikeuttaa sopivien seksiasentojen löytymistä.  

Peniksellisillä erektio-ongelmat ovat tavallisia selkäytimen vaurion jälkeen. Erektiohäiriöitä hoidetaan suun kautta otettavilla, siittimen paisuvaiskudokseen pistettävillä tai virtsaputkeen annosteltavilla lääkkeillä. Erektiolääkkeet eivät toimi ilman kiihottumista. Lisäksi siemensyöksyn saaminen voi olla hankalaa tai se ei onnistu. Joskus siemensyöksy tapahtuu “taaksepäin” kohti virtsarakkoa.  

Vulvallisilla selkäytimen vaurio vaikuttaa emättimen kostumiseen. Liukuvoidetta on hyvä käyttää tarvittaessa apuna.   

Selkäytimen vaurio altistaa painehaavoille monilla tavoin. Tuntopuutosten tai täydellisen tuntoaistin puutoksen vuoksi liiallista painetta iholla ei huomaa, vaikka kohtaan syntyisikin jo ihorikko. Liikuntavamman vuoksi asennon vaihtaminen on hankaloitunut tai ei onnistu ollenkaan, jolloin yhdelle alueelle esimerkiksi istuinkyhmyjen alueelle kohdistuu painetta liian pitkään. Lihasten surkastumisen myötä luisten ulokkeiden ympäriltä vähenee suojaavaa pehmytkudosta. Rakon ja suolen toimintahäiriöt lisäävät uloste- ja virtsavahinkojen riskiä, kostunut iho haavautuu helpommin.  

On erittäin tärkeää yrittää ennaltaehkäistä painehaavojen syntyä.  

• • Ihoa on syytä tarkkailla päivittäin, jotta alkavat painehaavat voidaan huomata mahdollisimmat aikaisessa vaiheessa.   

• • Ihon kunnosta on syytä huolehtia säännöllisellä rasvauksella. 

• • Yksilölliset ja sopivat apuvälineet kuten pyörätuolit istuintyynyineen ja tarvittaessa painehaavapatja sängyssä ovat tärkeä osa painehaavojen ehkäisyä.  

• • Myös esimerkiksi automatkojen aikana on hyvä siirtää istuintyyny autoon, jos istuu auton penkillä.  

• • Muista vaihtaa asentoa pyörätuolissa istuessa ja yöllä sängyssä. 

• • Kenkien, ortoosien ja tukien sopivuudesta on syytä huolehtia.  

• • Syö monipuolisesti ja terveellisesti. 

• • Lopeta tupakointi

Mikäli painehaava pääsisi syntymään, on tärkeä mahdollisimman nopeasti vähentää painetta haavan alueella ihon paranemisen mahdollistamiseksi. Lisäksi on hyvä miettiä, onko apuvälineissä, esimerkiksi istuintyynyssä jokin ongelma, minkä vuoksi painehaava on päässyt syntymään. Painehaavan syntyessä on myös hyvä ottaa yhteyttä terveydenhuoltoon.  

Selkäytimen vaurio aiheuttaa lähes aina lihasvoimien heikkoutta ja sen myötä lihasten surkastumista. Pienemmät lihakset käyttävät vähemmän energiaa. Selkäytimen vaurioon liittyvä liikuntavamma myös usein vähentää liikkumista, mikä osaltaan vähentää energiantarvetta. Selkäytimen vaurio altistaa painon nousulle, mikäli ravinnon määrä pysyy ennallaan vammaa edeltävään aikaan verrattuna. Olisi tärkeä syödä ravinteikasta, terveellistä ruokaa, josta saa tarpeeksi niin proteiineja, kuituja kuin vitamiineja ja hivenaineita. Jokaisen tilanne on yksilöllinen ja suositeltuun ravitsemukseen vaikuttavat myös muut mahdolliset sairaudet kuten esimerkiksi diabetes, munuaisten vajaatoiminta tai kihti. Kullekin sopiva ruokavalio ja energianmäärä voidaan arvioida terveydenhuollossa ravitsemusterapeutin kanssa yhdessä. 

Autonomisesta dysrefleksiaa, lyhyemmin “AD-oiretta” esiintyy henkilöillä, joiden selkäydinvamman taso on TH6 tai sitä korkeampi. AD-oireen voi laukaista vammatason alapuolinen tekijä/ärsyke, joka tavallisesti aistittaisiin kipuna, rakon tai suolen täyttymisenä tai muuna epämukavana tuntemuksena. Myös virtsatieinfektio, murtuma, tai ihorikko voi laukaista AD-oireen. On tarkoituksenmukaista, että keho “hälyttää” täynnä olevasta rakosta tai hankaavasta kivestä kengässä. Autonomisessa dysrefleksiassa keho reagoi kuitenkin poikkeavasti ärsykkeeseen johtuen selkäytimen hermojen vauriosta. 

AD-oireessa voi esiintyä päänsärkyä, kohonnutta verenpainetta, hikoilua vammatason yläpuolella, hidasta tai nopeaa sykettä. Systolisen verenpaineen nousua n. 20-40 mmHg yli normaalitason pidetään merkittävänä ja pahimmillaan verenpaine voi nousta vaarallisen korkeaksi, jopa 200-300 mmHg, jolloin vaarana voi olla aivoverenvuoto tai kouristuskohtaus.  

Autonomista dysrefleksiaa voi pyrkiä ennaltaehkäisemään säännöllisillä katetroinneilla, jotta rakko ei täyty liikaa, säännöllisellä suolen toimittamisella, huolehtimalla ihon kunnosta ja sopivilla apuvälineillä, jotka eivät hankaa tai paina.  

Mikäli AD-oireita esiintyy, on ensisijaisesti pyrittävä löytämään aiheuttaja ja hoitamaan se. Ensiapuna on hyvä nousta istuvaan asentoon, pyrkiä katetroimaan rakko ja tyhjentämään suoli sekä varmistamaan etteivät vaatteet, kengät tai apuvälineet purista huomaamatta. Verenpainetta on syytä seurata. 

Mikäli tästä ei ole apua on syytä ottaa terveydenhuollon ohjeiden mukaan kohtauslääke tai yhteys terveydenhuoltoon päivystyksellisesti. 

Tarkempia ohjeita autonomisesta dysrefleksiasta saat terveydenhuollosta. 

Opas autonomisen dysrefleksian tunnistamiseen ja itsehoitoon: https://www.terveyskyla.fi/kuntoutumistalo/kuntoutujalle/selkaydinvamma/opas-autonomisen-dysrefleksian-tunnistamiseen-ja-itsehoitoon/miten-toimin-kun-autonomisen-dysrefleksian-oireita-ilmenee 

Selkäytimen vaurio ei itsessään aiheuta osteoporoosia, mutta selkäytimen vaurion aiheuttama liikkumattomuus aiheuttaa. Kun luusto ei saa normaalia kuormitusta selkäydinvammaisen liikkuessa pyörätuolilla luusto heikkenee ja luihin voi tulla herkemmin murtumia. Kaikille selkäydinvammaisille suositellaan yleensä säännöllistä D-vitamiinin käyttöä. Lisäksi arkipäivässä kannattaa kiinnittää huomiota turvalliseen ympäristöön ja apuvälineiden sopivuuteen kaatumisten ja putoamisten ennaltaehkäisemiseksi. Osteoporoosin hoitoon käytettäviä lääkkeitä harkitaan yksilöllisesti tilanteen mukaan.  

Osa selkäydinvammaisista pystyy liikkumaan kävellen täysin ilman apuvälineitä tai apuvälineiden turvin. Joskus voi olla tarve liikkumisen apuvälineelle kodin ulkopuolella, mutta kotona tutussa ympäristössä liikkuminen onnistuu ilman apuvälineitä.  

Vaikka kävelykyky olisi täysin tai osittain tallella, voi henkilöllä silti olla hankalia rakon ja suolentoiminnan haasteita tai esimerkiksi spastisuutta ja hermokipuja.  

Kaularankatasoisilla selkäydinvammaisilla myös yläraajoissa on usein lihasheikkoutta, kömpelyyttä ja tuntopuutoksia ja nämä voivat vaikuttaa merkittävästi henkilön arjen toimintakykyyn, vaikka kävelykyky olisi tallella.  

Kävelevällä selkäydinvammaisella voi myös olla hankalia tuntopuutoksia, jotka vaativat yhtä lailla ihon seurantaa ja hoitoa. Vamman jälkeen kävelemään kuntoutunut henkilö voi iän tai muun sairauden myötä joutua turvautumaan apuvälineeseen, jos liikuntakyky heikkenee.  

Tiedot selkäydinvammasta on tuottanut fysiatrian erikoislääkäri Marie Thodén, LL