Selkäydinvamma

Yleistä

Selkäytimen vaurion voi aiheuttaa mikä tahansa tekijä, joka vaurioittaa selkäydintä. Aiheuttaja voi olla tapaturma, sairaus tai selkäytimen vaurio voi olla synnynnäinen. 

Suomessa arvioidaan syntyvän vuosittain noin 200 traumaattista selkäytimen vauriota ja noin 300 sairausperäistä selkäytimen vauriota. 

Tapaturmissa kuten liikenneonnettomuuksissa, kaatumisissa tai putoamistapaturmissa selkäydin vaurioituu esimerkiksi murtuman tai muun selkärangan rakenteen aiheuttaessa painetta selkäytimen alueelle. Myös esimerkiksi terävä esine tai luoti voi tapaturmaisesti vaurioittaa selkäydintä.

Sairausperäisten selkäytimen vaurion voi aiheuttaa rangan kulumamuutokset, jotka ahtauttavat selkäytimen kulkureittiä (spinaalistenoosi), välilevynpullistuma, kasvain, selkäytimen verenkiertohäiriö kuten infarkti, selkäytimen alueen verenvuoto, selkärangankanavan sisäinen märkäkertymä sekä monet muut sairaustilat, jotka aiheuttava painetta tai pysyvän toimintahäiriön selkäytimeen.  

Synnynnäisiä selkäytimen vaurioita aiheuttavat esimerkiksi synnynnäiset selkäydinkohjut. 

Toimintakyky

Selkäytimen vaurion saaneen henkilön toimintakyky riippuu vaurion kohdasta selkäytimessä ja vaurion laajuudesta. Mitä korkeammalla selkäytimessä eli mitä lähempänä aivoja vaurio sijaitsee, sitä laajemmin se vaikuttaa kehon toimintoihin vammatasolla ja sen alapuolella.

Henkilön toimintakykyyn vaikuttaa aina myös muut ominaisuudet kuin selkäytimen vaurio, esimerkiksi ikä, muut sairaudet ja vammat. 

ASIA-luokitus

Asia-classification eli American Spinal Injury Association Impairement Scale on kansainvälinen selkäydinvaurioiden luokitusjärjestelmä. ASIA-luokitusta tehdessä testataan luokitukseen kuuluvien lihasten voima asteikolla 0-5. 0 tarkoittaa, ettei lihaksessa ole lainkaan voimaa ja 5 tarkoittaa normaalia voimaa. Lisäksi koko vartalon alueelta testataan kevytkosketustunto pumpulitikulla ja terävä-tylppä-tunto hakaneulan avulla. Peräaukon sulkijalihaksen voiman ja peräsuolen tunnon lääkäri kokeilee sormen avulla. ASIA-luokituksen avulla määritellään vaurion taso ja onko se täydellinen vai osittainen. 

Apuvälineet

Liikkumisen apuvälineitä on paljon erilaisia riippuen henkilön yksilöllisestä tilanteesta. Yleisimmin tunnettu on varmasti pyörätuoli. Lisäksi selkäydinvaurion saaneella voi olla käytössä kävelykeppi, kyynärsauva tai sauvat, rollaattori tai sähköpyörätuoli tai kelauksenkeventäjät manuaalipyörätuolin kelaamisen apuna. 

Lisäksi selkäytimen vaurion saaneella voi olla myös muita apuvälineitä arkipäivän toimissa. Esimerkiksi WC-istuimen korotus WC-toimia helpottamaan, suihkupyörätuoli, pienapuvälineitä ruuanlaittoa helpottamaan tai korkeissa selkäydinvammoissa henkilönostin siirtymisten apuna. Monilla on käytössä säädettävä sänky ns. “sairaalasänky” ja tarpeen mukaan painehaavapatja painehaavoja estämään. Kodin askareisiin on saatavissa myös pienapuvälineitä esimerkiksi käsien toiminnan avuksi ja kurkotteluun.

Apuvälineiden tulisi olla käyttäjälleen sopivia, jotta ne parhaalla mahdollisella tavalla tukevat toimintakykyä ja arjen selviytymistä. Selkäydinvamman saaneella tulee ottaa myös huomioon tuntopuutokset ja pyörätuolissa voi olla tarve istuintyynylle, joka ennaltaehkäisee painehaavoja pitkiä aikoja paikallaan tuolissa istuessa.

Spastisuus

Spastisuus on keskushermoston vaurioon liittyvää lihasjännityksen lisääntymistä. Sitä voi siis esiintyä kaula – ja rintarangan alueen selkäydinvaurioissa. Lannerangan alueen vaurioissa spastisuutta ei esiinny. Lisäksi aivojen alueen vauriot kuten aivoinfarktit ja aivovammat voivat aiheuttaa spastisuutta. 

Spastisuus voi ilmetä jatkuvana lihasten jäykkyytenä, ajoittaisena jäykkyytenä, tärinänä, kramppeina tai kiristävänä tunteena.

Spastisuus vaihtelee monien tekijöiden seurauksena, esimerkiksi ummetus, virtsatietulehdus, haava tai murtuma voi pahentaa akuutisti spastisuutta. Samoin jännitys, ahdistus tai väsymys voi vaikuttaa spastisuuteen. 

Spastisuutta voidaan hoitaa venyttelemällä, asentohoidoilla, fysio- ja toimintaterapialla, suun kautta otettavilla lääkkeillä, lisäksi yksilöllisesti voidaan harkita yksittäisten lihasten botuliinitoksiini-injektioita ja baklofeeni lääkepumppuhoitoa.

Kipu

Selkäytimen vaurioihin kuuluu tavallisena jälkiseuraamuksena vammatasossa ja sen alapuolella ilmenevää hermokipua, joka johtuu selkäytimen hermojen vauriosta. Kipua voi esiintyä myös täysin tunnottomalla kehon alueella. Hermokipu tuntuu pistelevänä, polttavana, puristavana, kireänä tunteena.

Hermokipua voidaan hoitaa hermokipulääkkeillä ja lääkkeettömin kivunhoitokeinoin. Lääkkeettömiä kivunhoitokeinoja ovat esimerkiksi erilaiset rentoutusharjoitteet, lastat ja tuet, fysioterapeuttinen harjoittelu ja liikunta. Lisäksi terveelliset elämäntavat, riittävä uni ja mielekäs tekeminen auttavat pärjäämään arjessa kipujen kanssa.

Selkäydinvammapotilailla esiintyy myös tuki- ja liikuntaelinten kiputiloja, kuten olkapääkipuja. Näille altistavat poikkeava kuormitus esimerkiksi pyörätuolilla liikkuessa ja käsien varassa siirtyessä.

Rakon toiminta

Selkäytimen vauriossa rakon toimintaan tulee usein muutoksia. Virtsarakko ja virtsaputki muodostavat kokonaisuuden, jonka on tarkoitus varastoida munuaisten erittämä virtsa ja tyhjentyä sopivalla hetkellä. Selkäytimen vaurioiduttua rakon toimintaa säätelevien hermoimpulssien kulku estyy tai heikkenee ja tämä vaikuttaa virtsaamiseen.

Muutokset virtsaamistoiminnoissa voidaan jakaa karkeasti kolmeen osaan: rakon tyhjentämisen vaikeus tai puuttuminen, virtsan varastoinnin ongelmat, eli virtsan karkailu ja rakon tunnon puuttuminen, jolloin rakon täyttymistä ei tunne. Se, minkälaisia muutoksia rakon toimintaan tulee selkäytimen vaurion myötä, on yksilöllistä. 

Kertakatetrointi on suositelluin rakon tyhjentämisen menetelmä, mikäli rakon tyhjentäminen ei onnistu. Yksilöllisesti voidaan päätyä myös katetrin asentamiseen vatsanpeitteiden läpi, eli ns. “ kystofix”. Alatiekatetria ei suositella pitkäaikaisena rakontyhjentämisen menetelmänä. Aikaisemmin osa potilaista on tyhjentänyt rakon “naputtelemalla” alavatsaa ja näin käynnistämällä virtsaamisrefleksin. Naputtelua ei enää suositella rakon tyhjentämismenetelmänä. 

Vammautumisen tai sairastumisen jälkeen suurin osa sairastuneista käy urologin arviossa ja urodynaamisessa tutkimuksessa, jossa arvioidaan rakon toimintaa ja tuntoa. Tutkimuksen perusteella jokaiselle potilaalle suunnitellaan yksilöllisesti rakon tyhjentämistapa, seuranta ja aloitetaan tarvittaessa lääkityksiä.

Rakon kertakatetrointi ja ”kystofix” eli rakon tyhjentäminen vatsanpeitteiden läpi menevän katetrin kautta altistavat bakteerikasvulle rakossa. Kun rakossa on ajoittain tai väliaikaisesti vierasesine, pääsee rakkoon helposti bakteereita. Kertakatetrointi on syytä suorittaa mahdollisimman hygieenisesti hoitavasta yksiköstä saatujen ohjeiden mukaisesti. Mikäli virtsassa todetaan virtsaviljelyssä bakteerikasvua ilman virtsatieinfektion oireita, ei antibioottia yleensä aloiteta. Mikäli henkilöllä on virtsatieoireita ja viljelyssä todetaan bakteerikasvua, aloitetaan usein antibioottihoito. Virtsatieinfektioiden estoon aloitetaan pitkäaikaisia antibioottihoitoja nykyään harvoin. Pitkäaikainen antibioottihoito aiheuttaa resistenttien bakteerikantojen kehittymistä ja lisää mikrobilääkeresistenssiä. Jokainen tilanne arvioidaan kuitenkin yksilöllisesti hoitavassa yksikössä.

Suolen toiminta

Selkäytimen vaurio vaikuttaa suolen ja peräukon sulkijalihaksiin sekä peräsuolen tuntoon aiheuttaen ummetusta ja ulostamisen ja pidätyskyvyn ongelmia. Paksusuolen alueella ulostemassasta imeytyy nestettä ja ravinteita takaisin kehoon. Suolen seinämän hidas “peristalttinen liike” työntää ulostemassaa eteenpäin suolessa kohti peräsuolta. Selkäytimen vaurio hidastaa suolen liikkeitä, minkä vuoksi ulostemassan liike suolistossa on hitaampaa ja ulosteesta ehtii imeytyä enemmän nesteitä takaisin kehoon. Ulostemassa kovettuu, ulostaminen voi olla hankalaa ja ulostamisfrekvenssi harvenee, tätä kutsutaan ummetukseksi. Lisäksi pyörätuolissa istuminen ja siitä johtuva vähäinen liikkuminen pahentaa ummetusta entisestään. 

Peräaukon sulkijalihaksen heikko tai puuttuva toiminta aiheuttaa pidätyskyvyn ongelmia. Korkeammissa vammoissa peräaukon sulkijalihas voi olla spastinen, josta voi taas seurata ulostamisen vaikeutta. Selkäytimen vauriossa myös ulostamisen tarpeen tunteminen voi puuttua tai olla heikentynyttä. 

Mikäli selkäytimen vaurion saanut ei pysty itse tyhjentämään suolta suositellaan suolen toimittamista eli suolen loppuosan tyhjentämistä säännöllisesti. Suolen toimitus on suositeltavaa tehdä istuma-asennossa esimerkiksi pytyllä istuen. Tässä voidaan käyttää apuna vatsan hierontaa, peräruiskeita ja suolen stimuloimista sormin ulostamisrefleksin aikaansaamiseksi. Joskus käytetään myös suolihuuhtelulaitetta. 

Pidätyskyvyn ongelmissa säännöllinen suolen toimittaminen vähentää vahinkojen mahdollisuutta. Lisäksi käytössä voi olla vaippoja ja anaalitamponeita.

Suolentoiminnan tukemiseksi on tärkeä syödä terveellisesti, riittävästi kuituja ja juoda tarpeeksi nesteitä. Usein ummetuksen ennaltaehkäisyyn suositellaan käytettäväksi makrogolivalmisteita. Makrogoli sitoo vettä ja lisää ulosteen nestepitoisuutta ja ehkäisee näin ulostemassan kuivumista ja ummetusta. 

Seksuaalitoiminnot

Selkäytimen hermojen vaurio vaikuttaa myös sukupuolielinten alueen tuntoaistiin ja toimintaan. Tuntopuutokset tai ihon yliherkkyys voivat vaikeuttaa kiihottumista niin naisilla kuin miehillä. Spastisuus voi vaikeuttaa sopivien seksiasentojen löytymistä. 

Peniksellisillä erektio-ongelmat ovat tavallisia selkäytimen vaurion jälkeen. Erektiohäiriöitä hoidetaan suun kautta otettavilla, siittimen paisuvaiskudokseen pistettävillä tai virtsaputkeen annosteltavilla lääkkeillä. Erektiolääkkeet eivät toimi ilman kiihottumista. Lisäksi siemensyöksyn saaminen voi olla hankalaa tai se ei onnistu. Joskus siemensyöksy tapahtuu “taaksepäin” kohti virtsarakkoa. 

Vulvallisilla selkäytimen vaurio vaikuttaa emättimen kostumiseen. Liukuvoidetta on hyvä käyttää tarvittaessa apuna.  

Hedelmällisyys selkäytimen vaurion jälkeen

Vulvallisilla kuukautiset voivat jäädä pois joksikin aikaa vakavan vamman tai sairastumisen jälkeen. Kierron pitäisi kuitenkin palata hiljalleen normaaliksi eikä selkäytimen vaurio vaikuta hedelmällisyyteen. 

Peniksellisillä selkäytimen vaurio heikentää siemennesteen laatua ja siemensyöksyn saaminen voi olla vaikeaa tai mahdotonta, minkä vuoksi selkäytimen vaurio heikentää miehen hedelmällisyyttä. Jokaisen tilanne arvioidaan yksilöllisesti ja tarvittaessa tehdään lähete lapsettomuusyksikköön. 

Ihon ongelmat

Selkäytimen vaurio altistaa painehaavoille monilla tavoin. Tuntopuutosten tai täydellisen tuntoaistin puutoksen vuoksi liiallista painetta iholla ei huomaa, vaikka kohtaan syntyisikin jo ihorikko. Liikuntavamman vuoksi asennon vaihtaminen on hankaloitunut tai ei onnistu ollenkaan, jolloin yhdelle alueelle esimerkiksi istuinkyhmyjen alueelle kohdistuu painetta liian pitkään. Lihasten surkastumisen myötä luisten ulokkeiden ympäriltä vähenee suojaavaa pehmytkudosta. Rakon ja suolen toimintahäiriöt lisäävät uloste- ja virtsavahinkojen riskiä, kostunut iho haavautuu helpommin. 

On erittäin tärkeää yrittää ennaltaehkäistä painehaavojen syntyä. 

- Ihoa on syytä tarkkailla päivittäin, jotta alkavat painehaavat voidaan huomata mahdollisimmat aikaisessa vaiheessa.

- Ihon kunnosta on syytä huolehtia säännöllisellä rasvauksella.

- Yksilölliset ja sopivat apuvälineet kuten pyörätuolit istuintyynyineen ja tarvittaessa painehaavapatja sängyssä ovat tärkeä osa painehaavojen ehkäisyä.

- Myös esimerkiksi automatkojen aikana on hyvä siirtää istuintyyny autoon, jos istuu auton penkillä.

- Muista vaihtaa asentoa pyörätuolissa istuessa ja yöllä sängyssä.

- Kenkien, ortoosien ja tukien sopivuudesta on syytä huolehtia.

- Syö monipuolisesti ja terveellisesti.

- Lopeta tupakointi

Mikäli painehaava pääsisi syntymään, on tärkeä mahdollisimman nopeasti vähentää painetta haavan alueella ihon paranemisen mahdollistamiseksi. Lisäksi on hyvä miettiä, onko apuvälineissä, esimerkiksi istuintyynyssä jokin ongelma, minkä vuoksi painehaava on päässyt syntymään. Painehaavan syntyessä on myös hyvä ottaa yhteyttä terveydenhuoltoon. 

Nivelet (heterotooppinen ossifikaatio)

Heterotooppinen ossifikaatio tarkoittaa luun muodostumista pehmytkudoksiin ja lihaksiin. Selkäytimen vaurio altistaa heterotooppiselle ossifikaatiolle, samoin esimerkiksi aivovamma, aivoinfarkti, vakavat palovammat, tai nivelen tekonivelleikkaus voi aiheuttaa heterotooppisen ossifikaation kehittymisen. Selkäytimen vaurioissa ylimääräistä luuta kasvaa vammatason alapuolelle. Yleisenä paikkana lonkkanivelen ympäristö, mutta heterotooppista ossifikaatiota voi esiintyä myös polven tai olkapään alueella. Ylimääräinen luu heikentää nivelen liikkuvuutta, voi aiheuttaa kuumotusta ja kipua nivelen alueelle. Lisäksi potilaalla voi olla kuumetta, spastisuus voi lisääntyä ja autonomisen dysrefleksian oireita voi esiintyä. 

Heterotooppista ossifikaatiota hoidetaan nivelen liikkuvuutta ylläpitävällä fysioterapialla, joskus hoitoon voidaan käyttää lääkityksiä. Hankalissa tapauksissa myös leikkausta voidaan harkita.

Ravitsemus ja painonhallinta

Selkäytimen vaurio aiheuttaa lähes aina lihasvoimien heikkoutta ja sen myötä lihasten surkastumista. Pienemmät lihakset käyttävät vähemmän energiaa. Selkäytimen vaurioon liittyvä liikuntavamma myös usein vähentää liikkumista, mikä osaltaan vähentää energiantarvetta. Selkäytimen vaurio altistaa painon nousulle, mikäli ravinnon määrä pysyy ennallaan vammaa edeltävään aikaan verrattuna. Olisi tärkeä syödä ravinteikasta, terveellistä ruokaa, josta saa tarpeeksi niin proteiineja, kuituja kuin vitamiineja ja hivenaineita. Jokaisen tilanne on yksilöllinen ja suositeltuun ravitsemukseen vaikuttavat myös muut mahdolliset sairaudet kuten esimerkiksi diabetes, munuaisten vajaatoiminta tai kihti. Kullekin sopiva ruokavalio ja energianmäärä voidaan arvioida terveydenhuollossa ravitsemusterapeutin kanssa yhdessä.

Syringomyelia

Selkäytimen vaurion myöhäiskomplikaationa voi syntyä syringomyelia, eli nesterakkula selkäytimen alueelle. Tämä nesterakkula voi aiheuttaa lisää neurologisia puutosoireita, kuten lihasvoimien heikkenemistä, tuntopuutoksia, muutoksia rakon ja suolen toimintaan sekä esimerkiksi kipujen ja spastisuuden lisääntymistä. Nesterakkula todetaan magneettikuvauksella. Useimmiten syringomyelian hoidosta konsultoidaan neurokirurgia. Usein päädytään seuraamaan tilannetta. Mikäli oireet ovat hyvin hankalia tai eteneviä, voi neurokirurgi arvioida leikkaustoimenpiteen mahdollisuutta.

Autonominen dysrefleksia

Autonomisesta dysrefleksiaa, lyhyemmin “AD-oiretta” esiintyy henkilöillä, joiden selkäydinvamman taso on TH6 tai sitä korkeampi. AD-oireen voi laukaista vammatason alapuolinen tekijä/ärsyke, joka tavallisesti aistittaisiin kipuna, rakon tai suolen täyttymisenä tai muuna epämukavana tuntemuksena. Myös virtsatieinfektio, murtuma, tai ihorikko voi laukaista AD-oireen. On tarkoituksenmukaista, että keho “hälyttää” täynnä olevasta rakosta tai hankaavasta kivestä kengässä. Autonomisessa dysrefleksiassa keho reagoi kuitenkin poikkeavasti ärsykkeeseen johtuen selkäytimen hermojen vauriosta.

AD-oireessa voi esiintyä päänsärkyä, kohonnutta verenpainetta, hikoilua vammatason yläpuolella, hidasta tai nopeaa sykettä. Systolisen verenpaineen nousua n. 20-40 mmHg yli normaalitason pidetään merkittävänä ja pahimmillaan verenpaine voi nousta vaarallisen korkeaksi, jopa 200-300 mmHg, jolloin vaarana voi olla aivoverenvuoto tai kouristuskohtaus. 

Autonomista dysrefleksiaa voi pyrkiä ennaltaehkäisemään säännöllisillä katetroinneilla, jotta rakko ei täyty liikaa, säännöllisellä suolen toimittamisella, huolehtimalla ihon kunnosta ja sopivilla apuvälineillä, jotka eivät hankaa tai paina. 

Mikäli AD-oireita esiintyy, on ensisijaisesti pyrittävä löytämään aiheuttaja ja hoitamaan se. Ensiapuna on hyvä nousta istuvaan asentoon, pyrkiä katetroimaan rakko ja tyhjentämään suoli sekä varmistamaan etteivät vaatteet, kengät tai apuvälineet purista huomaamatta. Verenpainetta on syytä seurata.

Mikäli tästä ei ole apua on syytä ottaa terveydenhuollon ohjeiden mukaan kohtauslääke tai yhteys terveydenhuoltoon päivystyksellisesti.

Tarkempia ohjeita autonomisesta dysrefleksiasta saat terveydenhuollosta.

Opas autonomisen dysrefleksian tunnistamiseen ja itsehoitoon: https://www.terveyskyla.fi/kuntoutumistalo/kuntoutujalle/selkaydinvamma/opas-autonomisen-dysrefleksian-tunnistamiseen-ja-itsehoitoon/miten-toimin-kun-autonomisen-dysrefleksian-oireita-ilmenee

Hengitys

Selkäytimen vaurio heikentää myös hengityslihaksia, kun vaurio on L1-tason yläpuolella. Voimakkaimmin hengitykseen vaikuttaa C5-tason ja sitä korkeammat vauriot. Vakavimmissa tapauksissa korkea selkäytimen vaurio voi aiheuttaa hengityslihasten täydellisen halvaantumisen ja henkilö on täysin hengityskoneen varassa. Hengityslihasten heikko toiminta heikentää kaasujenvaihtoa keuhkoissa, altistaa liman kertymiselle sekä keuhkokuumeelle. Korkeammissa vammoissa yskimisvoima on heikentynyt tai puuttuu kokonaan, mikä vaikeuttaa liman yskimistä hengitysteistä. 

Toimivia hengityslihaksia on mahdollista vahvistaa fysioterapeutilta saatavilla kotiharjoitteilla. Hyvin korkeissa vammoissa erilaiset hengitysharjoitteet ja yskitykset kuuluvat päivittäisiin hoitorutiineihin. 

Kaularankatasoinen selkäytimen vaurio altistaa uniapnealle. Myös ylipaino ja selällään nukkuminen altistaa uniapnealle. Uniapnean oireita ovat muun muassa kuorsaaminen, unenaikaiset hengityskatkokset, päiväväsymys ja päänsäryt. Terveydenhuollossa voidaan tehdä uniapneaselvitykset, mikäli epäillään uniapneaa. Uniapnean hoitona käytetään hankalammissa tapauksissa CPAP-laitetta.

Osteoporoosi

Selkäytimen vaurio ei itsessään aiheuta osteoporoosia, mutta selkäytimen vaurion aiheuttama liikkumattomuus aiheuttaa. Kun luusto ei saa normaalia kuormitusta selkäydinvammaisen liikkuessa pyörätuolilla luusto heikkenee ja luihin voi tulla herkemmin murtumia. Kaikille selkäydinvammaisille suositellaan yleensä säännöllistä D-vitamiinin käyttöä. Lisäksi arkipäivässä kannattaa kiinnittää huomiota turvalliseen ympäristöön ja apuvälineiden sopivuuteen kaatumisten ja putoamisten ennaltaehkäisemiseksi. Osteoporoosin hoitoon käytettäviä lääkkeitä harkitaan yksilöllisesti tilanteen mukaan. 

Verenpaine ja verenkiertoelimistö

Erityisesti vammatason T6 yläpuoliset vammat vaikuttavat jo heti vamman jälkeen verenpaineeseen. Verenpaine laskee ja sydämen syke hidastuu. Yleensä sydämen syke pysyy erityisesti tetraplegiapotilailla vamman jälkeen aikaisempaa matalampana. Kuntoutusvaiheessa tämä otetaan huomioon nousemalla pystyyn vähän kerrallaan ja keho tottuu hiljalleen normaalia matalampaan verenpainetasoon.

Pidemmällä aikavälillä selkäytimen vaurio ja siihen liittyvä fyysisen aktiivisuuden väheneminen lisää sydän- ja verisuonisairauksien riskiä. Tämän vuoksi terveellisistä elämäntavoista on hyvä pyrkiä pitämään kiinni. 

Kävelevien erityispiirteet

Osa selkäydinvammaisista pystyy liikkumaan kävellen täysin ilman apuvälineitä tai apuvälineiden turvin. Joskus voi olla tarve liikkumisen apuvälineelle kodin ulkopuolella, mutta kotona tutussa ympäristössä liikkuminen onnistuu ilman apuvälineitä. 

Vaikka kävelykyky olisi täysin tai osittain tallella, voi henkilöllä silti olla hankalia rakon ja suolentoiminnan haasteita tai esimerkiksi spastisuutta ja hermokipuja. 

Kaularankatasoisilla selkäydinvammaisilla myös yläraajoissa on usein lihasheikkoutta, kömpelyyttä ja tuntopuutoksia ja nämä voivat vaikuttaa merkittävästi henkilön arjen toimintakykyyn, vaikka kävelykyky olisi tallella. 

Kävelevällä selkäydinvammaisella voi myös olla hankalia tuntopuutoksia, jotka vaativat yhtä lailla ihon seurantaa ja hoitoa. Vamman jälkeen kävelemään kuntoutunut henkilö voi iän tai muun sairauden myötä joutua turvautumaan apuvälineeseen, jos liikuntakyky heikkenee. 

Ikääntyminen

Selkäytimen vaurio ei suojaa ikääntymiseltä ja siihen liittyviltä sairauksilta. Ikääntyessä ihmisen lihasvoima ja tasapaino heikkenevät vaikuttaen liikuntakykyyn. Selkäydinvammaisella tämä voi tarkoittaa sitä, että joutuu ottamaan käyttöön esimerkiksi uuden apuvälineen liikkumista helpottamaan. Toimintakyvyn heiketessä henkilö voi tarvita enemmän apua arkipäivän askareissa ja henkilökohtaisen avustaja tunteja tai kotihoidon käyntejä voidaan tarvita lisää. 

Myös selkäydinvammaisille tulee ikääntyessä nivelrikkoa ja jänteiden kulumaa. Pyörätuolinkäyttäjällä alttiina ovat erityisesti yläraajat ja eritoten olkapäät. Selkäytimen vaurion aiheuttaman aktiivisuuden vähenemisen vuoksi selkäydinvaurion saaneet ovat alttiimpia saamaan sydän- ja verisuonisairauksia kuten diabetesta ja korkeaa kolesterolia. Terveelliset ja mahdollisimmat aktiiviset elämäntavat sekä tupakoinnin välttäminen ovat niitä asioita, joita jokainen voi itse tehdä ikääntymiseen liittyvien ongelmien ehkäisemiseksi. 

Tiedot selkäydinvammasta on tuottanut fysiatrian erikoislääkäri Marie Thodén, LL