Suomessa pidetään huhtikuussa alue- ja kuntavaalit. Aluevaaleissa valitaan valtuutetut aluevaltuustoihin, jotka vastaavat hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä pelastustoimen järjestämisestä. Kuntavaaleissa valitaan valtuutetut kuntien valtuustoihin, jotka päättävät kunnan toiminnasta ja taloudesta.  

Minna Muukkonen (SDP), 56, on ehdolla kunta- ja aluevaaleissa Rovaniemellä. Muukkosella on korkea selkäydinvamma ja hän liikkuu pyörätuolilla. Hän toimii Rovaniemen kaupunginvaltuuston varajäsenenä, hyvinvointilautakunnan jäsenenä sekä kaupunginvaltuustossa vammaisneuvoston edustajana puhe- ja läsnäolo-oikeudella. Muukkonen on myös Rovaniemen vammaisneuvoston puheenjohtaja. 

Jani Hirvonen (Kesk.), on pieksämäkeläinen, 46-vuotias yrittäjä, luottamushenkilö ja isä ja ehdolla kunnallisvaaleissa. Hän on neliraajahalvaantunut (C5) vuonna 2003 ja harjoittanut yritystoimintaa vuodesta 2007. Hirvonen toimii luottamushenkilönä kolmatta kautta Pieksämäen Keskustan riveissä. Kuluvalla kaudella hänellä on myös teknisen lautakunnan jäsenyys ja hän toimii kaupunginhallituksen edustajana vammaisneuvostossa, varajäsenenä kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnassa sekä tarkastuslautakunnassa. Hän on myös Pieksämäen Keskustan kunnallisjärjestön varapuheenjohtaja. 

Mikä sai teidät lähtemään alue- ja kuntavaaliehdokkaaksi? 

MM: Haluan varmistaa, että Rovaniemi on kaikille saavutettava ja yhdenvertainen kaupunki. Kuntapolitiikassa tehdään päätöksiä, jotka vaikuttavat arkeemme – esimerkiksi palveluiden saavutettavuus, joukkoliikenteen esteettömyys ja harrastus- ja kulttuurimahdollisuudet eivät toteudu itsestään, vaan niitä pitää edistää aktiivisesti. Olen jo pitkään ajanut vammaisten oikeuksia ja koen, että voin valtuutettuna ja lautakunnan jäsenenä vaikuttaa vielä enemmän. 

JH: En edes muista, mikä toimi kimmokkeena silloin vuonna tappi ja kirves, mutta epäilen siihen vahvana vaikuttimena olleen vielä silloin kuntien hallinnassa olleet sote-palvelut ja esteettömyyteen liittyvät seikat, sekä niissä omiin silmiin loistaneet epäkohdat. Luonnollisesti myös pienyrittäjien asiat elinkeinotoiminnan osalta kiinnostavat minua.

Miten selkäydinvamma vaikuttaa näkemyksiinne ja politiikkaanne? Onko erityisiä teemoja, joihin haluaisitte keskittyä kunnanvaltuutettuina?

MM: Selkäydinvamma antaa minulle käytännön kokemusta siitä, mitä esteettömyys ja saavutettavuus todella tarkoittavat. Yhdenvertaisuus ei ole vain fyysisiä rakenteita, vaan se liittyy myös palveluihin, koulutukseen, työllistymiseen ja harrastusmahdollisuuksiin. Haluan varmistaa, että jokainen voi osallistua yhteiskuntaan omista lähtökohdistaan. 

JH: Selkäydinvamma on tuonut perspektiiviä esteettömyyteen ja saavutettavuuteen liittyvissä asioissa, joskin kuntapäätöksenteossa on paljon sektoreita, joihin täytyy kiinnittää huomiota. Kuluvan ja mahdollisesti äänestäjien niin suodessa tulevankin kauden kärkiteemoina on suunnitelmallisuus, yrittäjyys ja esteettömyys, luonnollisesti täytyy olla kartalla kuntaan ja kuntalaisiin liittyvissä asioissa mahdollisimman laaja-alaisesti luottamustehtävistä riippuen.

Miten kuntavaalien äänestyskäytännöt ja vaalikampanjointi voivat parantaa saavutettavuutta ja esteettömyyttä?

MM: Kaikkien tulee voida äänestää itsenäisesti ja ilman esteitä. Äänestyspaikat ovat oman kokemukseni mukaan pääosin esteettömiä, mutta puolueet eivät aina huomioi esteettömyyttä riittävästi kampanjoinnissaan. Vaalikampanjoinnissa saavutettavuus ja esteettömyys tulisi ottaa tosissaan ja puolueiden on kiinnitettävä tähän enemmän huomiota. Myös vaalitilaisuuksien tiedottamisessa tulisi aina näkyä esteettömyystiedot. 

JH: Äänestyspaikkojen sijainneissa ja tilaratkaisuissa on huomioitava esteettömyys, sen pitäisi olla vuonna 2025 itsestäänselvyys. Kuntien on myös panostettava koti- ja laitosäänestyksiin. Kampanjoinnin osalta huomioitava käytettävien kampanjatilojen ja alueiden esteettömyys, sekä tilaratkaisut. Tiedottamisessa ja vaalimateriaalissa taas selkeys ja sivustojen käytettävyys näkö- ja muut rajoitteet huomioiden.

Millaisia muutoksia haluaisitte nähdä kuntien palveluissa ja infrastruktuurissa, jotta ne tukisivat paremmin selkäydinvammaisten ja muiden vammaisten henkilöiden elämää?

MM: Kunnan on huolehdittava, että kadut, julkiset rakennukset ja joukkoliikenne ovat esteettömiä. Myös liikunta- ja harrastuspaikkojen sekä kulttuuripalveluiden tulee olla kaikille saavutettavia ja esteettömiä.  Vammaisneuvostot ja kokemusasiantuntijat on otettava vahvemmin mukaan palveluiden suunnitteluun ja kehittämiseen jo alusta alkaen.  

Esimerkiksi Rovaniemellä on otettu käyttöön lapsivaikutusten arviointi – samalla tavalla voitaisiin palveluiden suunnittelussa arvioida myös vammaisvaikutuksia ja luoda siitä toimiva prosessi päätöksenteon tueksi. 

JH: Tärkeintä on, että esteettömyys huomioidaan uusien, tai saneerattavien tilojen/alueiden hankkeissa aivan alkumetreiltä, hankesuunnitelmatasolta ja ensimmäisissä suunnittelupalavereissa, tärkeää on myös rakennusaikainen seuranta esteettömyysratkaisujen toimivuudenkin osalta. Mitä aikaisemmin esteettömyyteen liittyvät seikat ja käyttäjäryhmät huomioidaan, sitä pienemmät ovat vaikutukset kustannuksiin. Ulkopuolisen esteettömyyskonsultin käyttäminen taas tukee arkkitehti- ja rakennesuunnittelijoiden toimintaa. Vammaisneuvoston, teknisen toimen ja rakennuttamisesta vastaavan muun osan yhteistyö on tärkeää, käytännössä se on yksi sähköposti, jolla rakennusvalvontaviranomainen lähettää suunnitelmakuvat vammaisneuvostolle lausuttavaksi. Vammaisneuvoston kannattaa olla myös itse aktiivinen ja kutsua tulosalueiden viranhaltijoita, mukaan lukien puisto-, ja katualueista vastaavat kokouksiinsa kertomaan nykyisestä toiminnasta ja mahdollisista tulevista hankkeista.

Miten voimme lisätä vammaisten näkyvyyttä ja osallisuutta kunnallispolitiikassa ja -päätöksenteossa?

MM: Rovaniemellä vammaisneuvoston edustajat ovat jo mukana lautakunnissa, mutta kaupunkiin tarvitaan lisää vammaisia ehdokkaita kunta- ja aluevaaleihin. Tämä edistäisi monimuotoisempaa ja inklusiivisempaa päätöksentekoa, jossa eri näkökulmat tulevat paremmin huomioon. 

JH: Kyllä näkyvyyden lisääminen lähtee meistä itsestä, tarpeeksi monille varpaille kun kelaa, niin pikku hiljaa alkaa saada huomiota ja tulee kuulluksi. Oma aktiivisuus kuntalaisena ja päättäjänä on se tärkein asia. Kokemuksesta voin sanoa saaneeni tehdä työtä siinä, että on tullut huomioiduksi päättäjänä, otti aikaa ja aiheutti useasti turhautumista. Suosittelen lämpimästi lähtemään mukaan kuntapolitiikan hiekkalaatikoille, muutos lähtee meistä, ei sitä työtä kukaan muu osaa ja voi tehdä.

Teksti: Veera Henriksson
Kuvat: Jani Hirvonen ja Minna Muukkonen 

Kunta- ja aluevaalien ennakkoäänestys alkaa ke 2.4. ja varsinainen äänestyspäivä on su 13.4.