Kansikuva: Pexels
Muut kuvat ja teksti: Mira Suonurmi
Mira ja Kimmo ovat aviopari Kangasalta. Selkäydinvamma on ollut osa heidän arkeaan vuodesta 2022, jolloin Kimmo loukkaantui moottoripyöräonnettomuudessa. Kimmo toimi ennen onnettomuutta maanrakennusalan yrittäjänä, mutta on nykyään viimeistä leimaa vaille eläkeläinen. Mira toimii lääketeollisuudessa aluepäällikkönä ja kotona arjen pyörittäjänä.
Jälkipohdintoja ja oppeja
Päätös viettää talvi Espanjassa ei ollut helppo, mutta se on tuonut mukanaan paljon hyvää. Fyysinen kunto on kohentunut, kipuja on vähemmän ja arki sujuu itsenäisemmin. Tämä ei ole pelkkä matka, vaan uusi tapa elää. Minä olen saanut hengähdystauon, ja Kimmo on saanut tilaisuuden kasvaa. Ja ehkä ensi talvena bideesuihkukin on jo asennettu – tai sitten ei. Espanjassa kun kaikki on vähän mañana mañana.
Mitä me opimme Espanjan talvesta – ja mitä siitä jäi käteen
Kun päätimme viettää talven Fuengirolassa, emme tienneet tarkalleen, mitä odottaa. Meillä oli toiveita, mutta myös epävarmuutta. Nyt, kun katson taaksepäin, voin sanoa, että tämä matka opetti meille enemmän kuin osasimme kuvitella.
- Arjen helpottuminen tuo tilaa elämälle
Opin, kuinka valtavan eron sääolosuhteet voivat tehdä pyörätuolissa elävälle. Kun ei tarvitse pukea kerroksia, varoa liukkaita teitä tai pelätä, ettei pääse ulos, arki muuttuu. Meille se tarkoitti enemmän liikettä, enemmän ulkoilua ja enemmän itsenäisyyttä. Kimmo liikkui enemmän kuin koskaan aiemmin – ja niin minäkin.
- Itsenäisyys ei synny ilman tilaa
Olen ollut Kimmon rinnalla lähes tauotta onnettomuuden jälkeen. Viime talvi oli meille molemmille tilaisuus harjoitella itsenäisyyttä. Minua jännitti jättää hänet yksin, mutta samalla tunsin ylpeyttä. Hän pärjäsi – ja minäkin pärjäsin. Opin, että oma aika ei ole itsekkyyttä, vaan välttämättömyyttä. Ei voi elää toisen elämää kun on oma elämäkin elettävänä.
- Yhteisö kantaa, vaikka se olisi uusi
Fuengirolan suomalaisyhteisö yllätti meidät lämpimästi. Kun kysyin avustajaa Facebook-ryhmässä, sain vastauksia enemmän kuin osasin toivoa. Tapasimme ihmisiä, joista tuli ystäviä. Opin, että vaikka tukiverkosto ei matkusta mukana, sen voi rakentaa uudelleen – ja joskus se voi olla jopa vahvempi kuin ennen.
- Kehon ja mielen yhteys on todellinen
Lämpimämpi ilmasto helpotti Kimmon kipuja ja spastisuutta. Liike lisääntyi, ja kivut vähenivät. Minäkin huomasin, kuinka oma mieleni rauhoittui. Rantakävelyt, aurinko ja rytmin muutos tekivät hyvää. Opin, että fyysinen hyvinvointi ei ole vain hoitoa – se on myös ympäristöä, ilmapiiriä ja arjen sujuvuutta.
- Esteettömyys ei ole luksusta – se on elinehto
Kun huoneisto oli suunniteltu pyörätuolille, arki sujui. Kun ravintoloihin pääsi ilman esteitä, elämä tuntui normaalilta. Opin, että esteettömyys ei ole vain tekninen ratkaisu – se on tunne siitä, että kuuluu joukkoon. Että ei tarvitse pyytää, vaan voi vain mennä.
- Joustavuus ja luovuus auttavat, kun viralliset reitit eivät toimi
Vammaispalvelu ei tukenut ulkomaan avustusta, ja vakuutusyhtiön kanssa piti neuvotella. Opin, että joskus täytyy keksiä omat keinot. Itse maksettu avustaja, kuljetusfirma tavaroille, omat lääkkeet ja varasuunnitelmat – kaikki vaativat vaivaa, mutta mahdollistivat matkan. Ja nyt kun tämä on kerran tehty, seuraava kerta on huomattavasti helpompi.
Ja hei, nyt ollaan jo siinä tilanteessa, että käsiraha on maksettu omasta Espanjan asunnosta… 😉
