Kansikuva: Pexels
Muut kuvat ja teksti: Mira Suonurmi
Mira ja Kimmo ovat aviopari Kangasalta. Selkäydinvamma on ollut osa heidän arkeaan vuodesta 2022, jolloin Kimmo loukkaantui moottoripyöräonnettomuudessa. Kimmo toimi ennen onnettomuutta maanrakennusalan yrittäjänä, mutta on nykyään viimeistä leimaa vaille eläkeläinen. Mira toimii lääketeollisuudessa aluepäällikkönä ja kotona arjen pyörittäjänä.
Asunto ja ympäristö
Olemme perillä. On aamupäivä 1.12.2024. Aurinko paistaa ja lämpöä on n. 15 astetta. Taksikuski odottaa nimikyltin kanssa ja ohjaa meidät autolle. Pääsemme onnellisesti perille Nuriasol-huoneistohotelliin. Täällä meitä odottaa respassa nuori mies, joka puhuu oikein ymmärrettävästi suomea. Huoneistomme on valmis ja hän opastaa meidät perille.
Kaksiomme sijaitsee toisessa kerroksessa. Se on vastaremontoitu ja koostuu olohuoneesta, jossa on avokeittiö, erillinen makuuhuone sekä tilava kylpyhuone. Keittiö on mietitty pyörätuolia käyttävälle henkilölle käytännölliseksi. Sekä lieden että tiskialtaan aluset on jätetty tyhjiksi, jotta tuolilla pääsee lähelle. Lisäksi keittiössä on astianpesukone ja pyykinpesukone. Astioita on kuudelle, ja lisäksi löytyy perusruoanlaittovälineet. Pyöreän ruokapöydän äärelle mahtuu neljä. Olohuoneessa on vuodesohva, sohvapöytä sekä tv-taso. Olohuoneesta pääsee pienelle parvekkeelle, jossa on pöytä ja kaksi tuolia. Makuuhuoneessa on parivuode sekä reilun kokoinen vaatekaappi.
Kylpyhuone on mahtavan kokoinen. Wc-pytyn yhteydessä on alaslaskettavat käsituet ja pesuallas on jätetty alapuolelta tyhjäksi. Suihku on tilava. Miinuksena, niin kuin yleensäkin espanjalaisissa vessoissa, bideesuihkua ei ole. Wc-pytyltä on hankala yltää suihkuun, joten tästä annoimme palautetta. Ehkä ensi vuonna vessaan on asennettu bidee. Tai sitten ei. Espanjassa kun kaikki on hiukan mañana mañana. Meillä on kuitenkin oma suihkupyörätuoli mukana, joten pärjäämme näin. Koko kylpyhuone on yhtä tilaa, joten suihkun jälkeen lattia on kauttaaltaan märkä. Tähän pyysimme vastaanotosta lastan, jotta saisimme lattian kuivattua. Nuriasolin henkilökunta on hyvin auttavaista ja jos jotain lisävarustusta tarvitsee huoneeseen, niin kannattaa kysyä respasta, ennen kuin ryntää kaupoille.
Kaiken kaikkiaan Nuriasolin esteetön huoneisto on oikein toimiva. Herkkäunisen on kuitenkin hyvä huomioida, että äänieristys on heikonlainen. Kadun äänet kuuluvat todella hyvin asuntoon, ja koska ruokakaupan lastauslaituri on suoraan huoneistomme alapuolella, liikennettä riittää.
Sitten tutustumaan ympäristöön. Nuriasol sijaitsee muutama sata metriä rannasta. Tie on kuitenkin ylämäkeä, ja varsinkin viimeinen nousu vaatii kyllä jonkinmoista kelauskuntoa, jos manuaalituolilla liikkuu.
Samassa talossa sijaitsee oikein hyvän kokoinen Mercadona, eli ruokakauppa. Naapuritalossa on vihannesmyymälä ja apteekki. Juna-asema (Los Boliches-pysäkki) on parin korttelin päässä, ja junalla pääsee näppärästi liikkumaan Fuengirolan ja Malagan väliä. Lähettyvillä on useampi kiva ravintola ja rantakadulla niitä piisaa enemmänkin. Kaiken kaikkiaan hotelli on oikein hyvällä paikalla. Ja hei, siellä pärjää suomen kielellä. Suurin osa asukkaista taitaakin olla Suomesta. Lähes joka illalle on hotellissa jotain ohjelmaa, joten yksin ei tarvitse olla.
Palvelut ja esteettömyys
Perille päästyämme laitoimme ensitöiksemme tiedustelun Facebookin Fuengirolan Suomalaiset -ryhmään löytyisikö sieltä mahdollista avustajaa Kimmolle niille ajoille, kun en itse ole Espanjassa. Yhteydenottoja saimme runsaasti ja valitsimme muutaman henkilön, keiden kanssa kävimme kahvilla tutustumassa. Näistä henkilöistä onkin tullut osa meidän sosiaalista verkostoamme ja voisin jopa kutsua heitä nyt ystäviksi. Avustuksen hinta on huomattavasti edullisempi kuin Suomessa. Jos ottaa avustajan yrityksen kautta, tuntihinta pyörii 20–30 € paikkeilla, mutta koska emme saaneet vammaispalvelusta suostumusta korvaukseen jälkikäteen, päädyimme ns. käteiskauppaan. Tällöin hinta on huomattavasti huokeampi.
Talven aikana niinä aikoina, kun itse en ole paikalla, Kimmo tarvitsee apua lähinnä kaupassa käyntiin. Etenkin veden tuonti kaupasta on hankalaa. Ruoanlaitossa ja kahvinkeitossa käytetään kyllä ihan hanavettä, mutta juomavedeksi emme uskalla sitä käyttää. Kunnon vatsatauti ei ole kovin houkutteleva vaihtoehto, varsinkaan yksin olevalle Kimmolle, joten emme uhmaa kohtaloa tältä osin.
Seuraavaksi lähdemme tutustumaan fysikaaliseen hoitolaitokseen nimeltään Martin Kunto. Martin Kunnossa työskentelee suomalaisia fysioterapeutteja ja siellä on myös pieni kuntosali, josta löytyy Hur:n kuntolaitteita. Kimmo toimitti tänne Suomessa toimivan fysioterapeuttinsa lauselmat sekä suunnitelmat, ja kuntoutus jatkuu talven yli Espanjassa siitä, mihin Suomessa jäätiin. Vakuutusyhtiö lupasi alustavasti maksaa Espanjan fysioterapiakäynnit, mutta täytyy myöntää, että tämä sihteeri on hiukan laiskotellut eikä ole vielä saanut kuitteja lähetettyä vakuutusyhtiöön. Tästä syystä ei vielä ole mustaa valkoisella, korvaako vakuutusyhtiö nämä vai ei.
Fuengirola on hyvin esteetön. Jalkakäytävät ovat luiskattuja ja käytännössä lähes kaikkiin ravintoloihin pääsee pyörätuolilla. Ravintoloista löytyy yleensä esteetön wc. Rannalla on myös useammassa kohdassa wc-koppeja, joihin on esteetön pääsy. Ihmiset ovat auttavaisia ja paikka tuntuu turvalliselta. Ensimmäisen viikon aikana Kimmo on mielestään kelannut enemmän kuin koko pyörätuolissa olonsa aikana. Ulos lähteminen on todella vaivatonta, joten tulee helpommin liikuttua. Ei tarvitse pukea välihousuja ja toppavaatteita. Talven aikana kunto nousee. Sanonta ”liike on lääke” taitaa pitää paikkansa, sillä myös kivut ovat helpottuneet. Lämpimämpi ilmasto vaikuttaa myös positiivisesti spastisuuteen.
Tarvittaessa lääkäriapuakin on saatavilla ihan suomen kielellä. Suomessa kiusanneet virtsatietulehdukset jännittivät. Yksi tulehdus tulikin ihan heti Espanjaan saapumisen jälkeen. Kimmo kävi paikallisella suomenkielisellä Costaklinikalla antamassa virtsanäytteen. Tulos oli positiivinen, joten Kimmo aloitti varmuudeksi reissuun mukaan otetun antibioottikuurin. Lisäksi hän sai myös estolääkityksen, ja loppumatka sujuikin ilman tulehduksia. Laboratorionäytteen hinta oli 65 €.
Onnettomuutta seuranneiden reilun kahden vuoden aikana olemme olleet hyvin tiivisti yhdessä. Kimmo on ollut koko aikana ehkä kaksi vuorokautta täysin yksin ilman minua tai avustajaa. Tämänkin suhteen tämä talvi tulee olemaan kehittymisen ja itsenäistymisen paikka. Kimmoa varmasti vähän jännittää, mutta itse odotan tätä innolla. Minulla on täysi usko siihen, että Kimmo kyllä pärjää, kun on pakko, ja että hätä keinot keksii. Uskon myös, että oma aika tekee meille molemmille hyvää tämän intensiivisen aikajakson jälkeen. Mutta tähän palataankin seuraavassa blogissa, jolloin on ”jälkipyykin” aika 😊.
